Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

SITTEN KUN ON AIKA LÄHTEÄ


HUNTU

Muistatko valkoisen morsiushuntuni?
Häittemme jälkeen taittelin sen hellästi
ja kätkin muistojeni laatikkoon.

Sitten, kun olen lähdössä,
hae vanha, kulunut laatikko,
nosta huntuni ja  ompele helmiksi
kaipauksen kyyneleesi.
Kiedo huntu harmaille hiuksilleni
ja lähetä minut matkalle.









Kun olen tullut  perille,
olen  hangella  pakkastimantteina,
lempeinä kesäsateen pisaroina,
tähtinä veden virrassa.

Valkoinen huntu, kesän poutapilvenä
taivaankannella. Kaikki on hyvin.

3 kommenttia:

  1. Sykähdyttävä,pysähdyttävä,syviä mietteitä antava.

    VastaaPoista
  2. SinikkaHelena; miten sä löysit tänne kun vasta tänään illalla avasin!! Kiva jos pidit. Ajattelin kerätä noita runosia talteen ja siksipä tän avasin.

    VastaaPoista
  3. Joskus minäkin johonkin osaan,liikenteessä kohteet hakusessa jos hiukankaan oudompaa seutua.
    Hieno juttu saada tuotoksesi tuollaisiin osioihin.Osaisinpa minäkin kategorioida.Omat juttuni blogissani sik/sok sekaisin.Paaaaljon olisi oppimista.

    VastaaPoista