Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

perjantai 4. helmikuuta 2011

JOS SULJEN SILMÄNI...















Jos suljen silmäni, ovat luomieni alla viime öiset linnunradat,
tumma taivas tuhansine tähtineen.
Jos suljen korvani, hiljaisuudessa kuulen sydämeni sykkeen
tasaisena,  paitsi silloin kun sinua ajattelen.
Jos suljen huuleni, kielelleni jää satoja helliä sanoja,
rakkaudesta sinuun.

Mutta jos avaan sylini, ojennan käsivarteni sinua kohti,
kuulen koko elämäni huutavan kaipuuta,  kiinni sinuun.
Olet elämäni ankkuri, laivani satama ja sieluni turvapoiju.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti