JOULUN MUISTOJA

Lämmitys saunan on tarkkaa puuhaa.

Aikaa se vie, mutta pukkikin luuhaa;

eikä se ehdi aikaisin meille,

eksyy poloinen pimeille teille.

Saunaan aattona, ilman muuta!

Lisäiles, pappa,  taas uuniin puuta!

No koivua, tietty. Ei riuku nyt riitä,

täytyyhän syntyä löylyä siitä.

Tervaisen tontun lauteilta siirrän,

naamaansa sormella sydämen piirrän.

Ammennan kauhalla löylyksi vettä,

paljon ei tarvitse viskata,  että

saunassa lämpö jo alkaa riittää.

Hyvät on löylyt, pappakin kiittää

ja kiipeää lauteille löylyyn somaan,

pienen saunamme verrattomaan.

Ihanaa löylyjen lämmössä loikoa;

käsiä nostella,  nilkkojaan oikoa.

Simo myös lauteilla kyljellään makaa!

Löylynheittäjän käsi on vakaa,

kiuas saa sihinää kivistään sylkeä.

Mepä vain lauteilla käännetään kylkeä!

Simolla saunasta pois on jo mieli;

merkkinä läähätys, punainen kieli.

Kotoisen kylvyn jälkeen on aika

tarkistaa jouluinen lahjojen taika:

kurkistan salaa kuusen alle;

siellä on lahjat ja Simolle nalle.

Jouluaattona mieli on hellä.

Onni ja rauha vain sydämellä;

poissa on kiire ja arkinen työ.

Aivan kohta on jouluyö.