Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

MITTUMAARIN MIETTEISSÄ



Aurinkoa,   taivaankaari
sininen.  On mittumaari.
Keskikesän suurta juhlaa!
Päivät lämpöänsä tuhlaa.















Yöllä paistaa täysikuu,
kauniimpi kuin mikään muu
silta kuun on järven yllä.
Ihana on kesä, kyllä!

















Aamun tullen kimmeltää
aurinko, ja veteen jää
säteittensä kirkas hohde;
kuvaajalle oiva kohde.














Juhannus on juhlaa kesän,
ihmisenkin oman pesän
onni valtaa, hyvä on
mielikin, niin huoleton!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

SYNTTÄRIRUNOSIA

Taidanpahan tallentaa tänne ne runoset, joilla onnittelin tripla-synttäreillä. Ovatpahan muistissa täällä.

" Ruusun tahdon sulle antaa, kukan naisen kiireisen.
Tarvitse ei vettä kantaa, - kuihdu ei, on ikuinen.

Paljon ruusuisia vuosia sinulle!"
(paketissa Tomulan seinälautanen rosa baccara)

Ja serkkupojalle:
"Katse eteenpäin!
Asento, lepo ja hernerokka - asemapaikkana Hartolan Nokka!
Nytpä jo pääsitkin miehen ikään, elämä maistuu, ei hillitse mikään.
Tässäpä sinulle koiruli söpö, olkoon se vaikkapa kolmas Jöpö! "

Harmi, ettei ole kuvaa kolmannesta nyytistä. Siinä oli Nomination-rannekkeen kalapala ja pussukallinen erilaisia "jalokiviä".
Mutta runo 15-vuotiaalle ja ripille päässeelle H:lle tässä:

"Jos kivi kengässä alkaa hiertää, parasta silloin on sepelit kiertää.
Kiviä sinulle lahjaksi kannan, lämmöllä kaikki sinulle annan.

Riparilahjaksi rannekkeen pala, olkoon se vaikkapa Korppisen kala!"

Nämä runoset on meikäläisen vakilätinöitä, niitä on kiva kirjoitella vaikkapa Muumi-aiheisiin kortteihin.