Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

torstai 27. joulukuuta 2012

LAPSUUDEN TALVIMUISTOJA

















Kaikkialla lumihuntu:
maassa, puissa, talven tuntu -
lapsuusmuistot mieleen saa.
Miten oli ihanaa
lasketella töyräät jäälle,
nousta hyppyreiden päälle
kokeilemaan taitojaan.
Uudestaan, ja aina vaan.














 
Punaposkin tupaan tulla.
Lämmin maito, vehnäpulla
odottivat nauttijaa.
Miten oli ihanaa.
Lämmin sauna mäen alla
löylyllänsä mukavalla
viimeisenkin kylmän vei.
Painaneet ei huolet, ei.















Talvileikit lapsuuden
nousee myötä lumisen
metsän sekä pihamaan.
Jotain jäinkö kaipaamaan?
Kovin vaatimaton paikka,
puutettakin kärsin, vaikka
tuskin sitä ymmärsin.
Silti koti. Rakkahin.















On kuin sinne hiipis salaa,
lapsuusmuistoihin kun palaa.
Pihat, pellot. kaikki toisin,
Mielessäni silti voisin
lumilinnan rakentaa.
Paljon lunta, valkeaa.
Ajatuksen lentää annan.
Vanha sauna luona rannan...

...sai kai purkutuomion.
Saman koki kohtalon
isoisän pirtti suuri,
purettu on sydänmuuri.
Miten tuikki tähdet silloin,
saunalle kun lapset illoin
johti polku luminen.
Ikuisesti muistan sen.















Sydämellisesti tervetuloa uudet runonpunonnan lukijani. Olen teistä kovin iloinen.
Toivottavasti jaksatte olla mukana, vaikkakin nämä punomani runoset eivät niin kaksisia ole...