Tänään kuljen luonnossa lumoutuen;
näen lunta oksilla koivujen,
ja vihreät kuuset myöskin saa
vitivalkoista peittoa kannattaa.
On talvinen aamu, on helmikuu,
metsän taakse on painunut täysikuu
mi valojuovina loisti hangella yön
pitkän pimeyteen, kanssa tähtien vyön.
Kuljen aivan hiljaa, ja lumoutuen
nyt aistin luonnon, sen kauneuden.
Ja lumen alla tiedän mä kukkamaan,
on levossa kevääseen tulevaan.
Nautin valosta auringon, ihaillen
miten tuhannet timantit hohtaen
hangen pinnalla auringon säteistä saa
tuhat tuiketta, kaunis on valkoinen maa.
Kuuluu oksalta titi-tyy ensimmäinen!
Siihen toinen jo vastaa kujertaen.
Pian metsässä monta on laulajaa,
ja tiedän, ne kevättä ennustaa!
