tartun käteesi ja tunnen lämmön virtaavan
sieluni jokaiseen sopukkaan, turvaksi.
Ilmeesi ei värähdä, vain kätesi kosketus
kertoo perhosista vatsassasi
kun kätesi puristuu sormieni ympärille
tarpeettoman lujasti.
Mieleni rauhoittuu ja hengitykseni tasaantuu.
Ei enää mitään hätää, tilanne ohi.
Voimme laskea perhoset lentelemään
takaisin kukkaniityille.
Puhutteleva on tämä runo. Hyvin lohdullinen. Kiitos Anja!
VastaaPoistaSinä sanot sen niin kauniisti.
VastaaPoista