riippuvat patjana erkkerin edessä,
peittävät ikkunat puoliväliin.
Suojasää; sentti sentiltä alemmaksi.
Alareunan jääpuikot valuttavat
vesipisaroita noroina.
Mutta lumipatja pitää kiinni kynsillään
mustasta peltikatosta.
Tiedän, tarraudun lumipatjan tavoin
peläten koko ajan alas luisumista.
Tähän asti kynteni ovat pitäneet
peltikatossasi, vaikka kyyneleeni
pisaroina vuotaneetkin.
Ajankohtainen,vuodenaikaan ja elämänkiertoon sopiva.
VastaaPoistaSinikkaHelena; jotakin piti saada blogin avaukseksi, eipä tässä paljon mietiskelty vaan kylvettiin kirjaimia, hih.
VastaaPoistaNyt se on avattu. Upeaa! Tätä olen odottanut.
VastaaPoistaUnelma, tyvestä puuhun mennään. Katsotaan, syntyykö tästä mitään. Mutta ovatpahan jossakin kasassa nämä henkäykset eivätkä liitele irtolappusina pitkin huushollia...
VastaaPoista