Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

maanantai 25. elokuuta 2014

MAANANTAIN RUNONEN

Voi jösses. Löysin tämän runon vuodelta -93. Millaista hunajan valutusta meikäläiseltä on paperille vuotanutkaan. Nyt saa nauraa.


"Sinut saanko, kun maanantai-ilta,
vaikka lyhyen hetken vaan?
Kuinka tuntuvat onnellisilta
pienet tuokiot vain kahdestaan!

Tulet luokseni, aivan kuin salaa,
hiivit luokseni kuutamoon.
Painat suukkosen, kylläpä palaa
sinun huulesi. Luonasi oon.

Huomispäivän en tahtoisi lainkaan
tulla keskelle tunteeni tään.
Liian vähän jää sittenkin aikaa,
aamu jättää pian taas ikävään.

Milloin luonani, rakkahin, voisit
olla kuin yhden illan sä vain?
Mulle suurimman riemun kun toisit,
jos vaan luokseni jäämään sun saan!

kirjoitettu 7.7.1993


sunnuntai 10. elokuuta 2014

NIEMESSÄ 11.8.14



Liekö meidän mummi juoni
kun ei syki runosuoni?
Pitäis olla lasi skumppaa
että mieli säkeet pumppaa...

Askel kevyt, helppo käydä,
kirjoitella niitä, näitä
ilman häntää, ilman päätä
päivitellä poutasäätä.

Mustikoita mussutella,
pihamaalla kuljeskella.
Istuskella laiturilla,
nautiskella; hyvä olla.

Kesän jälkeen saapuu syys,
sadepäivät, hämäryys.
Talven tuiskut, pakkassää,
kinokset ja järven jää.

Uuteen valoon, kevääseen
vuodenajat kierrättää.
Kesään, suveen lämpöiseen,
kaikki tää on elämää....