HELMIKUUN AAMU

Katson ulos ikkunasta:
auringon säteet lävistävät
männyn oksiin tarttuneet
pienet vesipisarat tehden niistä
hohtavia timantteja,
jotka auringon lämpö pudottaa
yhden kerrallaan alas maahan.

Muutama päivä sitten sataneen
pakkaslumen pinnalla
sädehtivät tuhannet, tuhannet
pienet timantit.
Siirtäisin ne   sormukseeni,
jos kestäisivät lapasen 
lämpöä sulamatta vesipisaroiksi.

Nautin helmikuun valoisista,
pidentyneitä päivistä.
Timanteista hangella ja
mäntyjen oksistossa.
Nautin jäniksen jäljestä puutarhan
aitovieressä, sinitiaisesta lintulaudalla 
ja kevään odotuksesta...