Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

maanantai 25. elokuuta 2014

MAANANTAIN RUNONEN

Voi jösses. Löysin tämän runon vuodelta -93. Millaista hunajan valutusta meikäläiseltä on paperille vuotanutkaan. Nyt saa nauraa.


"Sinut saanko, kun maanantai-ilta,
vaikka lyhyen hetken vaan?
Kuinka tuntuvat onnellisilta
pienet tuokiot vain kahdestaan!

Tulet luokseni, aivan kuin salaa,
hiivit luokseni kuutamoon.
Painat suukkosen, kylläpä palaa
sinun huulesi. Luonasi oon.

Huomispäivän en tahtoisi lainkaan
tulla keskelle tunteeni tään.
Liian vähän jää sittenkin aikaa,
aamu jättää pian taas ikävään.

Milloin luonani, rakkahin, voisit
olla kuin yhden illan sä vain?
Mulle suurimman riemun kun toisit,
jos vaan luokseni jäämään sun saan!

kirjoitettu 7.7.1993


sunnuntai 10. elokuuta 2014

NIEMESSÄ 11.8.14



Liekö meidän mummi juoni
kun ei syki runosuoni?
Pitäis olla lasi skumppaa
että mieli säkeet pumppaa...

Askel kevyt, helppo käydä,
kirjoitella niitä, näitä
ilman häntää, ilman päätä
päivitellä poutasäätä.

Mustikoita mussutella,
pihamaalla kuljeskella.
Istuskella laiturilla,
nautiskella; hyvä olla.

Kesän jälkeen saapuu syys,
sadepäivät, hämäryys.
Talven tuiskut, pakkassää,
kinokset ja järven jää.

Uuteen valoon, kevääseen
vuodenajat kierrättää.
Kesään, suveen lämpöiseen,
kaikki tää on elämää....




perjantai 4. heinäkuuta 2014

SATEEN SATTUESSA - SIIS JATKUESSA


Kesä menee samaa rataa:
aina sataa. Aina sataa!
Eipä ole häntää, päätä,
koko ajan samaa säätä.

















Mistä, mistä vettä riittää?
Ensin kaikki kasvit kiittää,
sitten lätäköissä uivat,
tahtoisivat jalat kuivat.














Vihreä on kyllä maa,
tuskin uimaan uskaltaa
kylmään veteen meistä kukaan,
Simokaan ei tule mukaan
katselemaan laiturilta,
olkoon aamu taikka ilta.














Kuikat huutaa: kesä, kesä!
Saaressa on niiden pesä.
Tinttipari pönttöön pesi,
rantamännyn alla vesi
avoimena lainehtii.
Tinttiäidin tshii ja tshii
kuuluu pesäpöntön luota.

















Eikä tinttilapset vuota
turhaan ruokaa kovin pitkään.
Eikö niille riitä mitkään,
muurahaiset, perhoset,
toukat sekä kärpäset.

Lapset huutaa ruokaa, ruokaa!
Tinttipariskunta huokaa:
kokoajan lennätän
ruokaa, minkä ennätän.
Hyttysiä lentäis kyllä
kun ei olis  sade yllä.













Tyyni järvi, märkä maa.
Lämpö  antaa  odottaa.
Mansikoista heikko sato,
viljapelloilla kai kato.
Kestetäänkö ensi kesään
käpertyen omaan pesään?


(Tänään pariin otteeseen aurinko pilkahtanut,
lämpimästi tervehtinyt ja taas peittynyt sadepilviin.
Vaihtelevaista on, mutta parempaa on luvassa - tai sitten ei.
Melkein jo uskonpuute, harmi niiden, joilla on kesäloma juuri nyt)...




torstai 19. kesäkuuta 2014

LÄHESTYY JO MITTUMAARI

Juhannus, tää mittumaari;
mökillä on mummi, vaari
eessään tyyni järvenpinta.
Riemua on täynnä rinta,
odotusta aattoillan.













Lapsenlapset kaarisillan
sukuun silloin muodostaa.
Yhdessä on mukavaa,
kokko suvun yhteinen,
sytytetään, tiedän sen.

Hyttysiä läiskitään
lätkällä, myös hännällään
huitoo niitä pieni Simo.
Itikoilla veren himo
ihoon saa ne istumaan.


















Elämä on mallillaan.
Onhan kesä kautta maan,
toiset vettä niskaan saa,
silti syytä juhlistaa 
vaikka sää ei olis parhain.

Lämpöaalto meni varhain
aikaisemmin toukokuussa.
Lintusilla pesät puussa,
Ruusut kukkii, koleaa
pohjatuulta vaikka saa.


















Illan kruunaa sauna lämmin,
kuka ehtii vikkelämmin
järven syliin pulahtaa?
Vesi kylmää, paleltaa!
Saunaan juostaan nopeaan.

Juhannusta kuka vaan
juhlia voi reippain mielin.
Koivunoksat oven pieliin,
grilliin maukas possunliha.
Ilomieltä raikuu piha.














Juhannusta juhlimaan
itsekukin, siitä vaan!




torstai 27. maaliskuuta 2014

KEVÄÄLLE


Aurinkoiseen aamuun herään;
peipon laulu, airut kevään
oksistosta pihapuun -
portti aikaan kaivattuun,
kohti lämpöä ja kesää!












Talitintitkin jo pesää
uutterasti rakentaa.
Kevät on jo! Ihanaa!
Mustarastaat vielä hetken
virittävät lauluaan.











Mielessäni teen jo retken
Kesärannan poukamaan.
Kuulen liplattavan laineen,
näen sorsan soutavan.
Sydämeni tunnen saaneen
kesämielen ihanan.


maanantai 24. helmikuuta 2014

HÖPÖNHÖPÖÄ ANONYYMILLE

Laitanpa tyrkylle "uuden runon",
kiusamielessä sen nyt punon.
Katson, vieläkö anonyymi
kädessä viuhka ja kaulassa plyymi
kommentit laittaa mun sähköpostiin.

Kommentit kaikki englanninkielen
kääntämään joudun, se tökittää mielen,
piruuttaan joku jos kiusata aikoo
ja kommentit monet päivittäin taikoo,
ei onneksi blogiini näkyviin tule.

Ihme on suuri jos ymmärtää tämän
runomitassa kiusalla esittämän
juttuni, katsotaan kehuuko vielä.
Mitenkä joku jaksaakin siellä
houkuttaa klikkaamaan blogiinsa.

En minä helposti lankaan lennä,
piraattiblogiinsa en minä ennä.
Deletän kommentit sähköpostin,
näinhän minä hänelle kostin.
Enkä aukaise jatkossakaan.

Sehän parhaiten nauraa
ken viimeksi nauraa....
Ja vahingonilo
se puhtainta on....

tiistai 21. tammikuuta 2014

HAASTEVASTAUS

Kaisumarjatta heitti haasteella, yritän siihen todesti vastailla:

1. Mikä on sisustustyylisi?
     - otetaan mitä on, tilpehööri tarpeeton
       kerää pölyt kaapin päällä, koira kulkee joka säällä
       kotonansa kaikkialla, villakoirat sängyn alla....

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustamisessasi?
     - olohuone lienee tärkein, sisustuskin parhain värkein.
     Kipot, kapot, lasit fiinit, täynnä punaa on vitriinit!

3. Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
    - viljalti jos rahaa oisi, matkustella meikä voisi,
    lentää Uuteen Seelantiin, Australiaan ja Vietnamiin.

4. Mihin käytät paljon rahaa?
    - enimmäkseen laskut maksan, reissailen ja hyvin jaksan.
    Melkein kuluu, mitä tulee, eikä haittaa kunhan "rulee"...

5. Mistä ajasta unelmoit?
    - nuoruus palaa enää ei, ruuhkavuodet voimat vei.
    Jospa seesteisesti jatkaa voisin vielä elon matkaa.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
     - läheisen jos menettäisin, miten siitä selviäisin?
     Raskasta se kyllä ois, enää yhtään antais pois.

7. Missä olet tunnollisin?
    - työssä olin tunnollinen, ahkera ja kunnollinen.
    Nyt ei enää kello määrää mitä tämä eukko häärää.

8. Minkä inhimillisen virheen annat anteeksi?
     - anteeks tahdon kaiken antaa, turha mukanaan on kantaa.
     
9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
    - lempeys ja sydän lämmin, äitiys ja onni perheen
    hoivaa, hellii, sallii erheen.

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?
      - turvallinen olkapää, vaikkei sitä toiset nää.
      Uskollisuus, selkä suora, kierrä ei kuin kelkan nuora.


Kiitos kaisumarjatta kysymyksistä. Kun osoitit haasteen tänne runoblogiini, yritin riimitellä. Hih.