Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

torstai 27. joulukuuta 2012

LAPSUUDEN TALVIMUISTOJA

















Kaikkialla lumihuntu:
maassa, puissa, talven tuntu -
lapsuusmuistot mieleen saa.
Miten oli ihanaa
lasketella töyräät jäälle,
nousta hyppyreiden päälle
kokeilemaan taitojaan.
Uudestaan, ja aina vaan.














 
Punaposkin tupaan tulla.
Lämmin maito, vehnäpulla
odottivat nauttijaa.
Miten oli ihanaa.
Lämmin sauna mäen alla
löylyllänsä mukavalla
viimeisenkin kylmän vei.
Painaneet ei huolet, ei.















Talvileikit lapsuuden
nousee myötä lumisen
metsän sekä pihamaan.
Jotain jäinkö kaipaamaan?
Kovin vaatimaton paikka,
puutettakin kärsin, vaikka
tuskin sitä ymmärsin.
Silti koti. Rakkahin.















On kuin sinne hiipis salaa,
lapsuusmuistoihin kun palaa.
Pihat, pellot. kaikki toisin,
Mielessäni silti voisin
lumilinnan rakentaa.
Paljon lunta, valkeaa.
Ajatuksen lentää annan.
Vanha sauna luona rannan...

...sai kai purkutuomion.
Saman koki kohtalon
isoisän pirtti suuri,
purettu on sydänmuuri.
Miten tuikki tähdet silloin,
saunalle kun lapset illoin
johti polku luminen.
Ikuisesti muistan sen.















Sydämellisesti tervetuloa uudet runonpunonnan lukijani. Olen teistä kovin iloinen.
Toivottavasti jaksatte olla mukana, vaikkakin nämä punomani runoset eivät niin kaksisia ole...







lauantai 10. marraskuuta 2012

ISÄNPÄIVÄNÄ 2012

Sataa lumihiutaleita.
Sataa räntää sekä vettä.
Mieleen nousee kaunis muisto
pohjoisesta. Hautapuisto,
jonne kukkakimpun pienen
jätin kivipaaden viereen.



















Muistan, kuinka tunsin, että
hetken, vahvan tunteen vienen
voimakseni tielle elon,
poistajaksi menneen pelon,
täyttäjäksi tyhjän olon
isättömän lapsipolon.

Sitä matkaa pohjoiseen
mielessäni jälleen teen.
Muistoksesi kynttilän
tänään, isä, sytytän.
Sydämeeni rauhan sain,
rauhan, jota kauan hain.

Isänpäivän lämpimät onnittelut 
jokaiselle isälle. Olkaa lapsillenne läsnä.







keskiviikko 31. lokakuuta 2012

SYYSRIIMITTELYÄ

Taisi mennä jotain pieleen
kun ei mitään nouse mieleen.
Runoa ei suoni pukkaa,
harmittelen, suorin tukkaa....


Riimittelyyn olis mieli
vaan ei taivu Anja kieli.
Askel metsän laitaan kantaa.
Virikkeitä ehkä antaa
kuura maan,  ja lehden lento,
tuulen suukko poskeen hento.

Metsäpolku ohi lammen;
tuuli riipoo lehdet tammen,
polun pintaan syntyy matto,
yllä kirkas taivaan katto.


Kuusimetsä, niinkuin taulu!
Siitä pulpahtaakin laulu
Mörri-Möykyn pesäkolon,
peikon turvallisen olon.

Sammal peittää kallion,
syksyn ruska kaunis on.
Metsäorvokkikin vielä
kukassansa metsätiellä.

Vahverotkin vielä luuraa
sammaleessa! Lunta, kuuraa
puhalteelee tuuli öin,
taivas kirkkain tähtivöin
revontulten loistaa antaa.
Talveen meidät syksy kantaa.


Eipä taaskaan tikku kieleen
mennyt, nousi sanat mieleen.
Ulkoilma tekee terää,
ajatukset siellä herää...


(ja tervetuloa runonpunontaan uudet lukijat!)



torstai 4. lokakuuta 2012

TIKKU KIELESSÄ

On kuin olis tikku kieleen
tullut, kun ei runot mieleen
ole nousseet pitkään aikaan.
Mikäs sen nyt aikaan saikaan?
Liekö syksyn sadesäissä
syy, vai niissä taikka näissä
puuhastelun mietinnöissä.
Kenties valvotuissa öissä?












Yöllä piinaa täysikuu,
sade piiskaa, taikka muu
hiertää alla hiusten rajan.
Koetan kestää tämän ajan.
Reippautta kyllä sain
metsästä, kun eilen hain
vahveroita talven tulla.
Riittävästi on jo mulla.

Päivät silti samaa rataa
peräperää aina mataa.
Tempaistava akka on
säälin suosta, onneton.
Reippaaksi mä alan heti.
Homma tämä kiinni veti.
Valita en syksyn säästä
otan kiinni ilon päästä.


Ja heti huomenna käynnistyy
uusi ja positiivinen asenne
elämään, syksyyn...hih.
Näkispä vaan.






perjantai 6. heinäkuuta 2012

MÖKKIAAMUJA

Eipä kauhun rima eteen
nouse, aamulla kun veteen
laiturilta askellan, 
uskallan ja pulahdan.


Simo vahtii laiturilla:
onko mamman hyvä olla
vaikka vettä kaulaan saakka.
Simolla lie huolten taakka.


Älä pelkää, koira pieni!
Itse valitsin tään tieni,
reippautta päivään saan.
Uimaan tahdon uudestaan.
Mökillä on hyvä olla
sateella ja auringolla.
Sielu lepää, rauhoittuu.
Unhoon jää näin kaikki muu...

torstai 28. kesäkuuta 2012

SIITÄKÖ PUHE, MISTÄ PUUTE?!?

Joko mittumaarista ohi on
kesä, kohti syksyäkö jo mennään?
Kun sataa, ja maisema lohduton
ja märkänä käyskennellään
pihan polkuja, ylitse nurmikon,
alle omenapuiden kun suunta on.


Jo näkyvät raakileet omenapuun,
myös luumujen, kirsikoiden.
Ja puolessa välissä ensi kuun
sato kypsyy myös mansikoiden.
Pian säilötään satoa kiireenvilkkaa!
Ei hukkaan päästetä pientäkään tilkkaa.


Voi olisin vieläkin pitänyt kesää - 
tokko lämpöä tarpeeksi lienyt.
On linnuilla yhäkin monta pesää
jonne emot on nokassaan vienyt
vielä ruokaa kasvuksi poikasten.
Täytyy lentoon ehtiä kaikkien...


Eipä huolta, kypsykööt marjat ja muut,
pian lapsilla mustikan mustina suut!
Ja maistavat mansikat makeat,  niin, 
ne ennen maidossa uitettiin - ja
mansikkamaitoa parempaa en
minä vieläkään tiedä - tai valehtelen!


On suukkoset makeinta maailmassa!
Tai olivat ennenvanhaan..
Nääs vuodet jo elämän tuoksinassa 
arki allensa tallasi santaan. 
Maun suukkojen haalisti, niinkuin muunkin
romantiikan ja herkkyyden hetket.
Ja kuivatti hersyvän hellyyden puunkin,
vei rakkauden salaiset retket.


Jälkipuhe:
(No ei se nyt ihan niinkään ole, vanha rakkaus ei ruostu,
ja jos välillä patinaa pintaansa saa,  niin sitä kun hiukkasen
rapsuttaa, niin löytyy hehkua pinnan alta. Ei taida löytyä maailmalta tän parempaa elämää mitä on tässä. On turhaa valitus elämässä; täyttä vauhtia kohti tulevaa voi vanhakin varmasti ponnistaa...)







tiistai 19. kesäkuuta 2012

MITTUMAARIN TUNNELMISSA

Järven yllä sateenkaari -
aivan kohta mittumaari,
keskikesän juhla oiva.
Haitari on varmaan soiva!
Läpi rannan kiirii soitto
kunnes alkaa aamunkoitto
vaikka onkin yötön yö.
Hyttyset ne meitä syö...




















Kokkotulet leiskuaa, 
savu taivoon kohoaa,
levittäytyy ylle veen.
Taikoja jos vielä teen,
saatan nähdä kullan oman -
sekä Simon, verrattoman
tietä vastaan tepsuttavan,
iloisena haukahtavan.






















Mittumaari, suven juhlaa,
luonto kauneintansa tuhlaa
iloksemme, jos vain mieli
kumartua puoleen maan.
Huomaatko nää lemmikit,
liljankukat, orvokit?
Kiitosta saa laulaa kieli,
juhannusta juhlitaan!






















Olkoon juhannusjuhla iloa tulvillaan.


Vitsit kun jäi ison rivivälit, mutta niinhän sitä pitää välimatkaa olla juhannusliikenteessäkin....

maanantai 11. kesäkuuta 2012

HARMITONTA MIELIHARMIA

Voi että mä mieleni pahoitan
joka ainut kerta kun päätän,
että netissä ostokset rahoitan
ja visa-kortilla säädän.
Kuvatallenustilaa lisää ostaa,
vaan nettipä minulle aina kostaa -
ja väittää, että jo huijata tahdon.
Tai ei ole tilillä katetta!


Minä pankkiin soitin ja murhetta itkin
ja valitin Nordeaan lankoja pitkin.
Siellä naurahti tyttö ja tarkisti tilin,
sanoi, päivitä ihmeessä rastia mihin
antaa oikeudet nettikauppaan.
Minä neuvosta vaarin otin heti
ja alkoi pelittää mummin netit
ja löytyä lisää tallennustilaa.


Sitä tyhmyydellään hommia pilaa,
kun ei riittävän tarkasti katsoa muista
eri valikkoruutuja. Pikkuruista
tarkkuutta vaativat nettiostot
ja kortille kate löytyi kyllä.
On tilaa kuvien siirtelyllä....


Ja mummelin tyytyväinen olo;
taas opittiin verkkopankista kolo
josta nettiostoja ohjata voi.
Taas kerran viisastuin. Oijoijoi!
Ja vaikkei nää kuvat tekstiini passaa,
niin mummo tää tallennustilaansa hassaa...





sunnuntai 27. toukokuuta 2012

HELEÄNÄ HELLUNTAINA

Siellä on heilani helluntaina; ei niitä poikia huolet paina.
Järvi on tyyni ja jäistä vapaa, nauttia voivat he monella tapaa.
Soudella, uida ja kalastaa. Löyly on illalla makoisaa,
ja saunassa myöskin Simoni kellii, aurinko mökkiläisiä hellii.



Maisemaa kauniimpaa tiedä en, kun kuikan huutoa kuuntelen
minä unelmissani kotona vain.  Sen siitä ihan itse mä sain,
kun halusin yksin helluntain olla!No, ei täällä sentään hunningolla, sillä puuhaa ja touhua riittää täällä, jos jaksaisi  aurinkoisella säällä..



Vaan kohta jo koiruli kotiin palaa. Ja toivon, etteivät yhtäkään kalaa he tullessaan kassissa kotiin tuo! Ne hauet vois jättää laiturin luo ja vilkuttaa heillekin hyvää kesää. Ja varoa talitiaisen pesää rantapöntössä lähellä veden rajaa. Voi mielikuvissa matkustajaa!


Toki tahtoisin minäkin mökille mukaan, ei sitä tuskin epäile kukaan.
Vaan joskus on ladata akkuja pakko, ja tehdä kaikesta turhasta lakko! 


Vaikka mieluista puuhailen, kirjoja luen, ja tuskin aamulla vaatteita puen vaan haahuilen yksin ja kahvia keitän, niin tässäpä ilmoille kaipuuni heitän!


Onneksi ne kohta sieltä jo tulevat kotiin....hih.









torstai 3. toukokuuta 2012

MÖKILLÄ VAPUNAATTONA

Vapun aattoaamun tunnelmia:




Mikä on tää riemun ääni oksistossa yllä pääni?
Laulut peipon, laulurastaan, koivikosta kiirii vastaan
rantapolkua kun kuljen. Lämmön tunnen, silmät suljen,
nautin kevään konsertista, kyyhkyistä ja leivosista.


Joutsenperheen vanhaa pesää katsellessa viime kesää
muistan; kolme lasta joutsenten, sitten kaksi, kunnes sen
toisenkin vei kettu kai! Pennuilleen näin ruokaa sai.
Joutsenet ei viimeistään enää laske silmistään!


Törähdys, kuin ääni torven! Joutsenpari yli korven
sulaa vettä etsien lentää yli metsien.
Kotijärvellensä palaa, eikä saavu tänne salaa;
pesän uuden rakentaa, poikueensa kasvattaa.




Monta kukkaa nousee maasta, vuokkojakin rantahaasta.
Vaikka järven peittää jää, jo rantamilta hellittää.
Aurinkoista, hieman tuulee,  jäidensoiton kenties kuulee
vasta jälkeen lähdön hetken. Oispa kruunannut se retken!


2012 anja

lauantai 14. huhtikuuta 2012

KEVÄTAAMUNA

















Aurinkoa kasvoillesi
kevättuuli tuoda saa,
mielin määrin iloisuutta,
odotusta oikeaa
lähestyvän kevätkesän,
linnunlaulun, peiponpesän.


Hymynhäivää huulillesi
nostaa aamun raikkaus,
keltakultaa hiuksillesi
lämmin säteen pilkahdus.
Konsertti on mustarastaan,
ilomielin ota vastaan!


Eikä haittaa pisaroista
kevätsateen pehmeän,
puroista ja pikkujoista
solinan niin lempeän
kuulet airueina kevään.
Heräät aamuun hymyilevään!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

KEVÄTTÄ ILMASSA ON, ON

Auringon säteet lävistävät ikkunan,
sisällä ilma tuntuu raskaalta.
Otan pienen koirulini hihnaan
ja astumme ulos keväiseen aamuun.
Raikas, kirkas maaliskuun aamu.
Tien pinta jäinen, petollinenkin.
Varovaista askellusta, onneksi on
liukuesteet alla. 












Simon mieli palaa kävelytielle;
aamupostit tienvarsilla tuoreina
eilisillan kävelylenkeiltä.
Pieni koira mennä virveltää
hihnankantaman verran edellä.
Minä raahaudun perässä,
jalassani kolme numeroa liian isot
mustat Kuoma-saappaat.


Ihana aamu, kaksin kulkea.
Haistella, pysähdellä, nuuskutella.
Kuunnella keväistä konserttia:
varpusten sirkutusta, tiaisten titityytä.
Närhipariskunnan aamuista erimielistä
keskustelua pesänrakentamisesta.
Palokärjen rummutusta.
Ensimmäisiä räkättirastaita koivikossa.


Taivas on huikaisevan sininen.
Yht´äkkiä on päällämme kurkiaura,
vetovastuu vaihtuu ja aura tiivistyy.
Pohjoista kohti on auran kärki,
suunta on selvä pesimäsoille.
Kauan katson kurkien perään.
Iloisena, onhan kevät.
Syksyllä oli haikeutta.


Aurinko lämmittää ihanasti.
Tienvarsipurossa virtaa vesi,
pajunkissat pörhistyvät oksissa.
Trööt! Kuusi upeaa valkoista joutsenta
ylittää meidät lähietäisyydeltä.
Niilläkin matkan suunta ylös pohjoiseen.
Hyräilen: "Linnut, te lentäkäätte pohjoiseen
sillä ikävä meitä täällä ravistaa..." 
Meniköhän se noin?

perjantai 17. helmikuuta 2012

HELKY HELMIKUU

Tänään kuljen luonnossa lumoutuen;
näen lunta oksilla koivujen,
ja vihreät kuuset myöskin saa
vitivalkoista peittoa kannattaa.

On talvinen aamu, on helmikuu,
 metsän taakse on painunut täysikuu
mi valojuovina loisti hangella yön
pitkän pimeyteen, kanssa tähtien vyön.

Kuljen aivan hiljaa, ja lumoutuen
nyt aistin luonnon, sen kauneuden.
Ja lumen alla tiedän mä kukkamaan,
on levossa kevääseen tulevaan.

Nautin valosta auringon, ihaillen
miten tuhannet timantit hohtaen
hangen pinnalla auringon säteistä saa
tuhat tuiketta, kaunis on valkoinen maa.

Kuuluu oksalta titi-tyy ensimmäinen!
Siihen toinen jo vastaa kujertaen.
Pian metsässä monta on laulajaa,
ja tiedän, ne kevättä ennustaa!

maanantai 13. helmikuuta 2012

TULE LEMPEÄ TUULI








Puut tykkylumiset paikallaan
ovat kauan jo joutuneet odottamaan,
että saapuisi lempeä lounatuuli
mi kuusien hiljaisen kuiskinan kuuli.
Se hellästi puistaisi oksilta lunta
niin, että riemuita voisi jo luomakunta.







Se kevään tuloon uskoa loisi
ja auringon säteiden antaa voisi
myös lämmittää pikkuista höyhenpintaa,
pieniä jalkoja, nokka ja rintaa
jossa uinuu jo toive tulosta kesän,
munien, poikasten, salaisen pesän.
















On metsä hiljainen, vaiti aivan,
se kesti kylmyyden, pakkasen vaivan.
Säteet ensinnä keväisen auringon
läpi oksiston lumisen tuikkineet on.
Nyt leppoisaa tuulta ja huminaa sen;
pois jäykästä kahleesta lumien.

Tule lempeä tuuli!




lauantai 28. tammikuuta 2012

LÄHTÖ

Kädenjälkesi ovenkahvassa, porraspuussa ikävän narahdus.
Hartioittesi ääriviivat pihakuusten tummuutta vasten.
Sataa. Pisarat loitontavat hahmosi näkyvistäni.

Pyyhin kyyneleitä silmistäni ja poskipäiltäni.
Tajuan lähtösi lopullisuuden ja se tuntuu
kipuna jäsenissäni eikä vain sydämessä.

Sade lakkaa vähitellen. Kirkastuu.
Auringon säteen valokaari pöydän pinnalla.
Sumuinen sade, omia kyyneleitäni.
Elämä jatkuu.  Lämmitä, oi aurinko!








maanantai 9. tammikuuta 2012

PIKKUKOIRULIN AAMUHETKI

Oi haukotus lämmin - ja suloinen!
Huomenta Simomme pikkuinen!
Näit unta, kun murisit peiton alla?
Vaiko tavoitit pupua taivasalla?




Herää jo, on päivä aurinkoinen
ja kupissas herkkua aikamoinen
annos aamupalaksi koirulin oman.
Syliin kaapata tahdon sut, pienen ja soman.

lauantai 7. tammikuuta 2012

HÄRKÄVIIKOT

Näin jätimme taas taakse joulun.
On lapset alkaneet koulun -
ja härkäviikot alkaa aikuisilla.


Miten onkaan  taikaa  lumisilla
pihateillä,   onhan aikaa meillä
vanhoilla jo hissutella hiljaa, varoen
ja väistää petollisen liukkauden.


Tervetullut lumivaippa valkoinen!
Ei haittaa, vaikka pieni pakkanen
nipistelee nenänpäätä, peukaloita.


Eikä meidän vuodenvaihteluita voita 
ikikesän aurinkoinen maa.
Ihanaa, kun lunta tupruttaa!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Runohuiskaisu uuden vuoden aattona:


Uusi tulla tupsahtaa, vanha silloin mennä saa!
Näin käy aina elämässä,  hätäkö siis meillä tässä.
Ulos lentää joulukuusi, tervetullut vuosi uusi!


Menestystä tulevalle vuodelle ja kiitos kuluneesta.
Anja, Jussi ja Simo