Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

lauantai 26. helmikuuta 2011

HAAVEITA VAIN


Kuuletko jo kevään äänen?
Mustarastaan polveilevan sävelkuvion
valkoisten koivunrunkojen välistä?
Vihertävien silmujen aukeavan,
ja talitiaisten keräävän  pieniä
karvatupsuja pesäpönttöihinsä.
Tai  leskenlehtien nostavan päätään
tienvarsiojien savisista reunuksista?















Näetkö terhenisten tanssivan
metsälammen läheisyydessä,
kosteilla karhunsammalilla
utuiset harsohameet liehuen?
Entäpä rupisammakoiden kosinnan
lammen nuottaruohojen välissä?
Avaa aistisi vastaanottamaan
kevät, kevät! Se on täällä!

Herään haaveilemasta. Lunta
takapiha tulvillaan ja lammikko,
vielä kokonaan jään vangitsema.
Niin kovin toivoisin kevättä,
valoisia päiviä, kuulaita iltoja
ja mustarastaan huilukonserttia
takapihan koivikosta.
Terhenisten tanssi antaa vielä odottaa....




4 kommenttia:

  1. Vielä vähän, kun jaksamme odottaa, niin kevät on jo täällä.
    Mustarastaan laulua odotellaan.

    VastaaPoista
  2. Unelma; luulin jo tänään kuulleeni mustarastasta, mutta ehkei se vielä ollut.
    Tämänkin runosen pykäsin, kun kirj.kurssissa on henk.koht.palautekeskustelu eikä mulla ole oikein mitään valmista kirjoitettuna, niin ajattelin näitä runosiani viedä opelle.

    VastaaPoista
  3. Odottelen vain koska julkaiset runokirjasi.Kuvituskin valmiina.Teen nyt jo varauksen.

    VastaaPoista
  4. SinikkaHelena; en varmasti mieti julkaisemista vielä pitkään aikaan - kunhan ensin opin oikeita runoja rustaamaan, hih. Palataan sitten asiaan.

    VastaaPoista