Askeleesi jälki jää porraspuuhun,
kätesi hipaisu oveni kahvaan.
Katselen läpi sadepisaroiden
miten sinä luotani loittonet -
ja tienvarren pensaat tuuheine oksineen
peittävät sinut minun silmiltäni.
Pilvetön poutapäivä, auringon paiste.
Sade? Se olen minä,
eikä pisaroistani loppua tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti