OODI KURPITSALLE

Tämä tarina on tosi ja tapahtui eräälle soittajapojalle vuosia, vuosia  sitten. Tai itseasiassa soittajapoika ei ollut ihan sivustakatsojana vaan matkalla ollut vaimonsa.
Vieläkin nousee naurunhörähdys, kun  luen tätä vaimon kertomaa tarinaa:

Soi laulusi herkkänä pilviin niin
ja minulle lausuit sä vain näkemiin.
Luin silti katseestas jotakin muuta -
ja katsoin tarkemmin punaista suuta!
Sinuun hurjasti ihastuin.

Kiihkon salatun rakkauden heti näin
miksi tulikin  mieleeni niin yllättäin?
Mä mietinkin alati nyt kuumeisesti,
mikä salatun onnemme edes esti?
En hillitä kiihkoa voi!

"Oi Kurpitsa, oi Kurpitsa,
sä Kurpitsani mun.
En odottaa mä kauemmin
voi ihanuuttas sun."

Sä tulit illalla luokseni yksin kun  jäin,
hiipien  suojassa  syyshämäräin.
Ovi lukkoon tiukasti narahtain kääntyy,
reisi kiihkeä reittä vasten jo vääntyy.
Niin ihana Kurpitsa mun...

Lukko rapsahtaa uudelleen nyt yllättäin!
Minä keskelle tupaani seisomaan jäin.
On ylläni kalsarit ainoastaan
vaimon edessä, mitäpä nyt sanotaan?
Että Kurpitsa kylässä on?!?

Vaikka koetankin  tarkasti sen selittää,
ei vaimoni mitenkään voi  ymmärtää.
Miksi  Kurpitsaa eessäni kääntelin,
minä oudosti vaimolle vain ääntelin.
Vieläkin mua nolottaa.

Mutta Kurpitsaa silti mä niin haluan,
yksin harmissain muistoaan nyt kaluan.
Kunhan vaimoni  reissuillaan taasen on siellä,
niin vannon, ei kalsarit enää oo tiellä.
On Kurpitsa kylässä taas.

"Oi Kurpitsa...."

30.11.1994 anja

Tämän poljento ei stämmää, mutta tositarinoita pitää merkitä muistiin, hih.

SINIKELLOJA

Sinikelloja poimin mä sulle,
soida kimppuni valssia vois!
Vielä hunnuksi, kuin morsiolle
valkomatarat hulmua tois.
Sinä muistathan häävalssin kerran,
käsivarsillas liidellä sain!
Enää tunteita jäänyt sen verran,
viivyt luonani hetkisen vain.

Valssi tää, hiljainen
keinunta sinikellojen
muiston rakkaan
voimaksi pakkaan,
tietä kun käyn yksinäin. 

Sidon kimppuuni kaiken sen riemun
jota kanssasi kokea sain.
Eron tuska on virta, mi vie mun
yhä kauemmaks sinusta vain.
Sinä muistathan rakkauden silloin -
ensisuudelman, kiihkon se toi.
Kaikki tuo on vain muistona illoin
unelmissaan vain elää sen voi.

Kuitenkaan sua en vois
luovuttaa millään pois
vaikka  tiedän
tuulien vievän
kumpaakin taas eteenpäin.

9.7.1993 anja



Vanhaa tarinaa...silloin joskus yritetty saada valssin poljentoon sanoiksi.

KATKERANSULOINEN PALUU

En mä uskonut tunteitain silloin,
järki voitti, sä jäädä sait niin.
Minä sydäntä kieltelin illoin,
vaikka toi sinut ain´ unelmiin.
Lähdin luotasi kauaksi työhön,
mikä leivän ja varmuuden toi.
Sinä jälkeeni katselit yöhön,
kuka lähtee, ei palata voi.


Sulta rakkaani pyydänkin tänään,
ota luoksesi, syliisi sun.
Salli jäädä, mä tyytyisin vähään,
paitsi rakkauteen, olethan mun.
Aina helppo ei palata sinne
minkä kylmästi jättänyt on.
Ellet huoli, en tietää voi, minne
tästä lähtisin nyt onneton.

Kauanhan matkallain
vuosia viivyinkin vain.
Syliisi turvaan painaisin pään.
Sallitko, että siihen mä jään.

4.3.1993 anja





Tervetuloa runoblogiini, Suvi!