HELKY HELMIKUU

Tänään kuljen luonnossa lumoutuen;

näen lunta oksilla koivujen,

ja vihreät kuuset myöskin saa

vitivalkoista peittoa kannattaa.

On talvinen aamu, on helmikuu,

 metsän taakse on painunut täysikuu

mi valojuovina loisti hangella yön

pitkän pimeyteen, kanssa tähtien vyön.

Kuljen aivan hiljaa, ja lumoutuen

nyt aistin luonnon, sen kauneuden.

Ja lumen alla tiedän mä kukkamaan,

on levossa kevääseen tulevaan.

Nautin valosta auringon, ihaillen

miten tuhannet timantit hohtaen

hangen pinnalla auringon säteistä saa

tuhat tuiketta, kaunis on valkoinen maa.

Kuuluu oksalta titi-tyy ensimmäinen!

Siihen toinen jo vastaa kujertaen.

Pian metsässä monta on laulajaa,

ja tiedän, ne kevättä ennustaa!