MÖKILLÄ VAPUNAATTONA

Vapun aattoaamun tunnelmia:

Mikä on tää riemun ääni oksistossa yllä pääni?
Laulut peipon, laulurastaan, koivikosta kiirii vastaan
rantapolkua kun kuljen. Lämmön tunnen, silmät suljen,
nautin kevään konsertista, kyyhkyistä ja leivosista.


Joutsenperheen vanhaa pesää katsellessa viime kesää
muistan; kolme lasta joutsenten, sitten kaksi, kunnes sen
toisenkin vei kettu kai! Pennuilleen näin ruokaa sai.
Joutsenet ei viimeistään enää laske silmistään!


Törähdys, kuin ääni torven! Joutsenpari yli korven
sulaa vettä etsien lentää yli metsien.
Kotijärvellensä palaa, eikä saavu tänne salaa;
pesän uuden rakentaa, poikueensa kasvattaa.

Monta kukkaa nousee maasta, vuokkojakin rantahaasta.
Vaikka järven peittää jää, jo rantamilta hellittää.
Aurinkoista, hieman tuulee,  jäidensoiton kenties kuulee
vasta jälkeen lähdön hetken. Oispa kruunannut se retken!


2012 anja