Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

maanantai 13. helmikuuta 2012

TULE LEMPEÄ TUULI








Puut tykkylumiset paikallaan
ovat kauan jo joutuneet odottamaan,
että saapuisi lempeä lounatuuli
mi kuusien hiljaisen kuiskinan kuuli.
Se hellästi puistaisi oksilta lunta
niin, että riemuita voisi jo luomakunta.







Se kevään tuloon uskoa loisi
ja auringon säteiden antaa voisi
myös lämmittää pikkuista höyhenpintaa,
pieniä jalkoja, nokka ja rintaa
jossa uinuu jo toive tulosta kesän,
munien, poikasten, salaisen pesän.
















On metsä hiljainen, vaiti aivan,
se kesti kylmyyden, pakkasen vaivan.
Säteet ensinnä keväisen auringon
läpi oksiston lumisen tuikkineet on.
Nyt leppoisaa tuulta ja huminaa sen;
pois jäykästä kahleesta lumien.

Tule lempeä tuuli!




4 kommenttia:

  1. Oikein upea talviruno, Anja;DD

    Hyvää ja antoisaa Ystävänpäivää sinulle ja Simo-koirulille.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Aili. Ja samoin sinulle oikein ihanaa huomista Ystävänpäivää.

      Poista
  2. Kaunis talviruno!
    Lempeitä kevättuulia odotetaan. Tänään vielä kovin kylmästi tuuli puhaltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmä oli viima täälläkin, vaikka tuulta ei vielä. Odotellaan, eiköpä se kevät sieltä kohta jo pilkistä.
      Mukavaa Ystävänpäivää sinulle MInttuli.

      Poista