TIKKU KIELESSÄ

On kuin olis tikku kieleen
tullut, kun ei runot mieleen
ole nousseet pitkään aikaan.
Mikäs sen nyt aikaan saikaan?
Liekö syksyn sadesäissä
syy, vai niissä taikka näissä
puuhastelun mietinnöissä.
Kenties valvotuissa öissä?

Yöllä piinaa täysikuu,
sade piiskaa, taikka muu
hiertää alla hiusten rajan.
Koetan kestää tämän ajan.
Reippautta kyllä sain
metsästä, kun eilen hain
vahveroita talven tulla.
Riittävästi on jo mulla.

Päivät silti samaa rataa
peräperää aina mataa.
Tempaistava akka on
säälin suosta, onneton.
Reippaaksi mä alan heti.
Homma tämä kiinni veti.
Valita en syksyn säästä
otan kiinni ilon päästä.

Ja heti huomenna käynnistyy
uusi ja positiivinen asenne
elämään, syksyyn...hih.
Näkispä vaan.