Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

lauantai 10. marraskuuta 2012

ISÄNPÄIVÄNÄ 2012

Sataa lumihiutaleita.
Sataa räntää sekä vettä.
Mieleen nousee kaunis muisto
pohjoisesta. Hautapuisto,
jonne kukkakimpun pienen
jätin kivipaaden viereen.



















Muistan, kuinka tunsin, että
hetken, vahvan tunteen vienen
voimakseni tielle elon,
poistajaksi menneen pelon,
täyttäjäksi tyhjän olon
isättömän lapsipolon.

Sitä matkaa pohjoiseen
mielessäni jälleen teen.
Muistoksesi kynttilän
tänään, isä, sytytän.
Sydämeeni rauhan sain,
rauhan, jota kauan hain.

Isänpäivän lämpimät onnittelut 
jokaiselle isälle. Olkaa lapsillenne läsnä.







2 kommenttia:

  1. Kiitos hienosta runosta, Anja!

    Kauniisti muistat isääsi..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili-mummo. Omia tuntoja tässä "runoilin".

      Poista