KEVÄTAAMUNA

Aurinkoa kasvoillesi
kevättuuli tuoda saa,
mielin määrin iloisuutta,
odotusta oikeaa
lähestyvän kevätkesän,
linnunlaulun, peiponpesän.


Hymynhäivää huulillesi
nostaa aamun raikkaus,
keltakultaa hiuksillesi
lämmin säteen pilkahdus.
Konsertti on mustarastaan,
ilomielin ota vastaan!


Eikä haittaa pisaroista
kevätsateen pehmeän,
puroista ja pikkujoista
solinan niin lempeän
kuulet airueina kevään.
Heräät aamuun hymyilevään!

KEVÄTTÄ ILMASSA ON, ON

Auringon säteet lävistävät ikkunan,
sisällä ilma tuntuu raskaalta.
Otan pienen koirulini hihnaan
ja astumme ulos keväiseen aamuun.
Raikas, kirkas maaliskuun aamu.
Tien pinta jäinen, petollinenkin.
Varovaista askellusta, onneksi on
liukuesteet alla. 

Simon mieli palaa kävelytielle;
aamupostit tienvarsilla tuoreina
eilisillan kävelylenkeiltä.
Pieni koira mennä virveltää
hihnankantaman verran edellä.
Minä raahaudun perässä,
jalassani kolme numeroa liian isot
mustat Kuoma-saappaat.


Ihana aamu, kaksin kulkea.
Haistella, pysähdellä, nuuskutella.
Kuunnella keväistä konserttia:
varpusten sirkutusta, tiaisten titityytä.
Närhipariskunnan aamuista erimielistä
keskustelua pesänrakentamisesta.
Palokärjen rummutusta.
Ensimmäisiä räkättirastaita koivikossa.


Taivas on huikaisevan sininen.
Yht´äkkiä on päällämme kurkiaura,
vetovastuu vaihtuu ja aura tiivistyy.
Pohjoista kohti on auran kärki,
suunta on selvä pesimäsoille.
Kauan katson kurkien perään.
Iloisena, onhan kevät.
Syksyllä oli haikeutta.


Aurinko lämmittää ihanasti.
Tienvarsipurossa virtaa vesi,
pajunkissat pörhistyvät oksissa.
Trööt! Kuusi upeaa valkoista joutsenta
ylittää meidät lähietäisyydeltä.
Niilläkin matkan suunta ylös pohjoiseen.
Hyräilen: "Linnut, te lentäkäätte pohjoiseen
sillä ikävä meitä täällä ravistaa..." 
Meniköhän se noin?

HELKY HELMIKUU

Tänään kuljen luonnossa lumoutuen;

näen lunta oksilla koivujen,

ja vihreät kuuset myöskin saa

vitivalkoista peittoa kannattaa.

On talvinen aamu, on helmikuu,

 metsän taakse on painunut täysikuu

mi valojuovina loisti hangella yön

pitkän pimeyteen, kanssa tähtien vyön.

Kuljen aivan hiljaa, ja lumoutuen

nyt aistin luonnon, sen kauneuden.

Ja lumen alla tiedän mä kukkamaan,

on levossa kevääseen tulevaan.

Nautin valosta auringon, ihaillen

miten tuhannet timantit hohtaen

hangen pinnalla auringon säteistä saa

tuhat tuiketta, kaunis on valkoinen maa.

Kuuluu oksalta titi-tyy ensimmäinen!

Siihen toinen jo vastaa kujertaen.

Pian metsässä monta on laulajaa,

ja tiedän, ne kevättä ennustaa!

TULE LEMPEÄ TUULI

Puut tykkylumiset paikallaan

ovat kauan jo joutuneet odottamaan,

että saapuisi lempeä lounatuuli

mi kuusien hiljaisen kuiskinan kuuli.

Se hellästi puistaisi oksilta lunta

niin, että riemuita voisi jo luomakunta.

Se kevään tuloon uskoa loisi

ja auringon säteiden antaa voisi

myös lämmittää pikkuista höyhenpintaa,

pieniä jalkoja, nokka ja rintaa

jossa uinuu jo toive tulosta kesän,

munien, poikasten, salaisen pesän.

On metsä hiljainen, vaiti aivan,
se kesti kylmyyden, pakkasen vaivan.
Säteet ensinnä keväisen auringon
läpi oksiston lumisen tuikkineet on.
Nyt leppoisaa tuulta ja huminaa sen;
pois jäykästä kahleesta lumien.

Tule lempeä tuuli!

LÄHTÖ

Kädenjälkesi ovenkahvassa, porraspuussa ikävän narahdus.
Hartioittesi ääriviivat pihakuusten tummuutta vasten.
Sataa. Pisarat loitontavat hahmosi näkyvistäni.

Pyyhin kyyneleitä silmistäni ja poskipäiltäni.
Tajuan lähtösi lopullisuuden ja se tuntuu
kipuna jäsenissäni eikä vain sydämessä.

Sade lakkaa vähitellen. Kirkastuu.
Auringon säteen valokaari pöydän pinnalla.
Sumuinen sade, omia kyyneleitäni.
Elämä jatkuu.  Lämmitä, oi aurinko!

PIKKUKOIRULIN AAMUHETKI

Oi haukotus lämmin - ja suloinen!
Huomenta Simomme pikkuinen!
Näit unta, kun murisit peiton alla?
Vaiko tavoitit pupua taivasalla?




Herää jo, on päivä aurinkoinen
ja kupissas herkkua aikamoinen
annos aamupalaksi koirulin oman.
Syliin kaapata tahdon sut, pienen ja soman.

HÄRKÄVIIKOT

Näin jätimme taas taakse joulun.
On lapset alkaneet koulun -
ja härkäviikot alkaa aikuisilla.

Miten onkaan  taikaa  lumisilla
pihateillä,   onhan aikaa meillä
vanhoilla jo hissutella hiljaa, varoen
ja väistää petollisen liukkauden.


Tervetullut lumivaippa valkoinen!
Ei haittaa, vaikka pieni pakkanen
nipistelee nenänpäätä, peukaloita.


Eikä meidän vuodenvaihteluita voita 
ikikesän aurinkoinen maa.
Ihanaa, kun lunta tupruttaa!