Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

25. HEINÄKUUTA




KESÄ SEITSEMÄNTOISTA. EN MUISTAA VOI MOISTA:
KUN AINA VAAN SATAA, JA SITÄ RATAA
KESÄN LÄMPÖISET PÄIVÄT VAIN HAAVEEKSI JÄIVÄT.

ON JOILLAKIN LOMAA, MUTTA TOIVOTTOMAA
KUN EI LOMASTA NAUTI. VOIPA ISKEÄ TAUTI
JO HALUTA LÄMPÖÖN ETELÄN KOKEMAAN SUVEN LÄMPIMÄN.

KYLLÄ MANSIKAT KYPSYY, JA MUSTIKAT,
ON SYKSYYN AIKAA VAIN PIENI HETKI.
SIIS METSÄÄN KOHTA JO SIENIRETKI.

JOS HERKKUA KELTAISTA TÄYNNÄ ON KORI,
EI VALITTAA KANNATA, SORI, SORI.
RIIPIN RAAPIN RIIPUSTIN, ISOIN TIKKUKIRJAIMIN.

25.7.2917 anja

1 kommentti:

  1. Kiva runo, on niin ajankohtainen. sataa vaan ja ropisee täälläkin.

    VastaaPoista