Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

maanantai 15. elokuuta 2011

ELOKUU

Elokuun viileys hiipii hiljaa
ja jättää taksensa kesän.
Pelloilta niitetään kypsää viljaa,
on lintuset jättäneet pesän.
Vaan raikkaus päivien ilo on -
sato syksyinen runsas ja verraton.


















Saa iltaisin katsella siltaa kuun,
nähdä ohi lipuvan  joutsenen.
Tai vaipua hämärän haaveiluun,
ehkä kuunnella huutoa kurkien!
On vesi järven taas viileää,
ei haittaa, uiminen virkistää!















Metsä syksyinen kutsuu ihmisen
korin ottamaan aina mukaan.
Sieltä satoa löytää jokainen
tyhjin käsin ei palaja kukaan.
Kantarellit ja mustat torvisienet,
herkkutatit ja haperotkin pienet.

Metsän hiljaisuus mieltäkin rauhoittaa
ja hengitän tuoksujaan syvään.
Hyvä sieluun on rauhaa "nauhoittaa"
ja päästä elämän laatuun hyvään.
Korin täydeltä kotiin satoa kannan -
ja päivän murheiden mennä annan.

Pidän sinusta paljon, elokuu.
Mielinmäärin maistella marjoja saa;
eikä haittaa jos sininen on suu.















Raikkaat aamut, sumu ja kostea maa
Syksyn helposti niistä voi tunnistaa.













torstai 9. kesäkuuta 2011

LÄHDEN

















Minä lähden.
Jätän taakseni kaiken entisen.
Näitä huolia, murheita tahdo en
enää reppuuni painoksi uuteen.
Tahdon tarttua mahdollisuuteen.

On menneessä kuitenkin ollut hyvää;
paiste auringon, montakin kultajyvää
olen poiminut matkalla varrelta tien.
Ne kaikki nyt mukana uuteen vien.
Ne antoivat kasvuuni voiman.

Ja ystävät, sydämen pohjalla asti
ootte tallessa kaikki, ja riemukkaasti
mä muistelen, kaipaankin jokaista teitä!
Ei maailma koskaan erota meitä.
Sen aidosti lupaan.

Kun aikani tutustun  maailmaan,
voin palata jälleen tänne.
Ja ehkäpä silloin jälleen saan
nähdä pilkettä silmissänne.
Tiedän,  me kaipasimme.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

SATAKIELI


















Kuuletko laulun taas  satakielen?
Helkyntä nostaa apean mielen
syvistä vesistä iloon,  pintaan.
Mitenkä kaipaus nousikaan rintaan?
Me kesäisen hämärän illan myötä
kun kahden kuljimme kohti yötä.
Se oli silloin. Jo mennyttä aikaa.

Ei enää arjessa muisteta taikaa,
ei kuulaita iltoja, tunnetta somaa
mi rintaa poltteli, armasta omaa 
kun käsi kädessä saatolle sai
lavatansseista kulkea, totta kai!
Siitä aikaa on; arki vain alleen peitti
ja tuskia, murheita tiellemme heitti.

Kevät kun koittaa ja soi satakieli
sen myötä muistot ja iloinen mieli
saa valtaansa keskellä arkisen työn.
Ja haaveissa, unessa usean yön
voin kulkea lehdossa kesäisen illan.
Ja lintujen laulusta rakennan sillan
takaisin nuoruuden ihanaan aikaan.















Oi satakieli! Veit rakkauden taikaan.
Helky, helky satakieli!
Anna mulle kesämieli.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

PANNULAPPUJA

Sain lahjaksi uudet pannulaput,
ne entiset alkoivat olla jo "kaput",
vaan luulin, ett toppless-tyttöjen rintaan
nää kupit sopivat! Mihinkään hintaan
en enää vaihtaisi lappuja näitä.
Ei polta kämmentä, sormenpäitä
kun näillä kupeilla kuumaan tarttuu.
Nyt toivoisin, että ne lisää karttuu
ja mökille myöskin oivat saisin!












Materialisti! Näin miettein maisin
nyt rustaan runoa riimiksi asti.
On nuppini tyhjää tyhjempi, lasti
on kaadettu sekaan kerkkien keiton.
Nyt parasta painua alle on peiton
ja kerätä uusia aiheita runoon.
Jos kylmiltään alkaa riimejä punoon
sen tietää itsekin varmasti aivan,
ei onnistu, tuskinpa maksaa vaivan.

Siis parasta suuta on suppuun laittaa -
ja läppärin kansi jo kiinni taittaa!!
Jospa huomenna aukeisi paremmin sanat.
Nyt mennään ja ollaan kuin Ellun kanat
silmät ymmyrkäisinä puuhista päivän,
ja annetaan hiipiä unien häivän
kun kerätään voimia päivään uuteen.
Nukutaan ainakin aamukuuteen!!!


















Tästä tuli taas lätinärunonen!
Kunhan laskettelin....
Kuvassa kevään pikkusydän.



tiistai 19. huhtikuuta 2011

KEVÄÄLLE

Rinne täynnä keltaisia kukkasia näin,
leskenlehdet katselevat aurinkoa päin!

Vaikka kylmää vielä maa
kukat ylös kurkottaa
kevätpäivään ilon tuoden,
hyvänmielen meille suoden.

Tervetullut, leskenlehti!
Vihdoin kevät tänne ehti!



tiistai 12. huhtikuuta 2011

MÖKINRAKENTAJAT

Juhannuksena 2010 Korppisen rannalla Saviniemessä.















Nyt ne valmiiks saunan sai! Kylpivätkin, tottakai!
Huomenna, jos särkee pää, - tai jos vähän yskittää -
kiuas uusi kaiken syy. Mutta senkin hyväksyy
istuttuaan lauteet uudet, oman saunan ihanuudet!

Huomenna, jos Luoja suo, värin lattia saa tuo!
Hellan hormi vetää kyllä, pelti auki hellan yllä.
Kunhan pappa seinät sutii telalla myös, ettei hutiin
lennä kallis pinoteksi. Mistäs pappa telan keksi?

Jo kuuluu jostakin narinaa? Siis lopetellaan jo tarinaa,
ei ääneen viitsi lukea tätä, tää tavallista on lätinätä.
Jos silti tahdot tämän lukea, muista ottaa tuolista tukea.
Telkusta jalkapallopeliä, ulkona lämmintä juhannuskeliä!

Uuden saunamökin ensimmäisen saunaillan muistoksi
riimitteli anja-mummi


perjantai 8. huhtikuuta 2011

MURUSEMME















Siristä silmiäsi! Kevät!
                      Näetkö nuo pienet silmut?
                      Aivan aluillaan olevat?
                      Niistä versoo uusi elämä,
                      tulevaisuus, mahdollisuus.

                      Entä pirstaleiksi hajonnut
rakkautemme, pienet muruset?
                      Nekö pitäisi talteen kerätä?
                      Niistäkö yritän rakentaa
yhteisen elämämme jatkon?
                      Mahdoton tehtävä? Niin ovat
                      pieninä rippeinä, palasina
                      tallottu lattian rakoon.

                      Mutta versoohan silmuistakin
                      uudet lehdet ja  kukkiva oksa.
                      Miksi ihmiselle on niin vaikeaa?
Anteeksi antaa. Molemmin puolin.