Siristä silmiäsi! Kevät!
Näetkö nuo pienet silmut?
Aivan aluillaan olevat?
Niistä versoo uusi elämä,
tulevaisuus, mahdollisuus.
Entä pirstaleiksi hajonnut
rakkautemme, pienet muruset?
Nekö pitäisi talteen kerätä?
Niistäkö yritän rakentaa
yhteisen elämämme jatkon?
Mahdoton tehtävä? Niin ovat
pieninä rippeinä, palasina
tallottu lattian rakoon.
Mutta versoohan silmuistakin
uudet lehdet ja kukkiva oksa.
Miksi ihmiselle on niin vaikeaa?
Anteeksi antaa. Molemmin puolin.
löysimpä hyvin elämän läheisen runon. ajatus kauniisti kudottu ja ihan tuli tapsan laulukin välillä mieleen, pienen pienenä murusina on elämäni maailmalla.
VastaaPoistapidin runon aitoudesta
Kiitos kommentistasi, aikatherine. Ja kiva kun löysit tänne pulputuksiini.
VastaaPoista