SATAKIELI

Kuuletko laulun taas  satakielen?

Helkyntä nostaa apean mielen

syvistä vesistä iloon,  pintaan.

Mitenkä kaipaus nousikaan rintaan?

Me kesäisen hämärän illan myötä

kun kahden kuljimme kohti yötä.

Se oli silloin. Jo mennyttä aikaa.

Ei enää arjessa muisteta taikaa,

ei kuulaita iltoja, tunnetta somaa

mi rintaa poltteli, armasta omaa 

kun käsi kädessä saatolle sai

lavatansseista kulkea, totta kai!

Siitä aikaa on; arki vain alleen peitti

ja tuskia, murheita tiellemme heitti.

Kevät kun koittaa ja soi satakieli

sen myötä muistot ja iloinen mieli

saa valtaansa keskellä arkisen työn.

Ja haaveissa, unessa usean yön

voin kulkea lehdossa kesäisen illan.

Ja lintujen laulusta rakennan sillan

takaisin nuoruuden ihanaan aikaan.

Oi satakieli! Veit rakkauden taikaan.

Helky, helky satakieli!

Anna mulle kesämieli.