Minä lähden.
Jätän taakseni kaiken entisen.
Näitä huolia, murheita tahdo en
enää reppuuni painoksi uuteen.
Tahdon tarttua mahdollisuuteen.
On menneessä kuitenkin ollut hyvää;
paiste auringon, montakin kultajyvää
olen poiminut matkalla varrelta tien.
Ne kaikki nyt mukana uuteen vien.
Ne antoivat kasvuuni voiman.
Ja ystävät, sydämen pohjalla asti
ootte tallessa kaikki, ja riemukkaasti
mä muistelen, kaipaankin jokaista teitä!
Ei maailma koskaan erota meitä.
Sen aidosti lupaan.
Kun aikani tutustun maailmaan,
voin palata jälleen tänne.
Ja ehkäpä silloin jälleen saan
nähdä pilkettä silmissänne.
Tiedän, me kaipasimme.
Voi turkanen, Anja: älä kauaksi mee---.
VastaaPoistaKiittäen runosta ja hyvää viikonloppua sinulle, Anja-Regina<3
Miten kaunista runoutta.
VastaaPoistaKiitos tästä.
Hyvää Helluntaita.
Kits kommenteista Aili-mummo ja eila. Mukavaa alkanutta viikkoa toivottelen täältä mökkimaisemasta.
VastaaPoistatämähän oli kaunis ja toivorikas runo.. lomaile nyt rauhassa eiköhän niin tee moni muukin.. minäkin paastoan mutta pitää välillä vähän vahtia mitä missäkin tapahtuu.. hyvää lomaa ja terveitä päiviä, mie taistelen kipujen kanssa mutta se on jo tuttua
VastaaPoistaaikatherine, harmi että kivut haittaavat kesäisiä päiviäsi. toivottavasti jatkossa on paremmin.
VastaaPoista