Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

PELON PAINO

Harmaa pelon haarniska
ei putoa hartioilta.
Askeleet lyijynraskaina
jättävät jäljet lumiseen luontoon.
Jospa sataisivat unohduksen pisarat,
veisivät pois pahimman pelon.

Jospa auringon kehrä
nousisi uuden toivon
mukanaan tuoden.
Toivon, että turhia murehdin.
Uskon, että kaikki vielä
parhain päin kääntyy.

Uskallanko luottaa.
Muutakaan vaihtoehtoa
ei näköpiirissä.

(tämä syntyi silloin, kun meille ilmestyi kutsumaton vieras syksyllä 2013 ja pelko jatkosta oli joka päivä läsnä)

1 kommentti:

  1. Tätä tämä elämä on välillä tulee kutsumattomia vieraita. Onneksi olemme Korkeimman kädessä kaikkine pelkoinemme.

    VastaaPoista