AAMUISIA TUNNELMIA

Marraskuu, ja sataa aina
eilen, tänään maanantaina.
Metsän ruska, niin kuin taulu;
vaan ei kuulu linnun laulu.
Talitintit ainoat
oksistossa tirskuvat.

Sade piiskaa pintaa tien.
Pientä koiraa ulos vien,
hankalaa se silti on -
vettä kaihtaa, onneton.
Eipä auta, vedän näin
postilaatikolle päin.

Pian kirjeet kainaloon,
juoksuaskel, portaikkoon;
ravistelee märän turkin
Simo, minä postit kurkin.
Laskuja on aika pino,
naamataulu mulla vino!

Jospa yhden poutapäivän,
sateettoman valonhäivän
saisi syksyyn mahtumaan.
Mutta sataa aina vaan.

Nurmikkoon jo vesi juuttuu
kunnes lumeksi taas muuttuu,
valkoiseksi pihamaa.
Nyt jo voisi naurattaa...

(tämäkin marraskuinen lätinä löytyi "arkistosta", on viime syksyltä 2014)