OODI KURPITSALLE

Tämä tarina on tosi ja tapahtui eräälle soittajapojalle vuosia, vuosia  sitten. Tai itseasiassa soittajapoika ei ollut ihan sivustakatsojana vaan matkalla ollut vaimonsa.
Vieläkin nousee naurunhörähdys, kun  luen tätä vaimon kertomaa tarinaa:

Soi laulusi herkkänä pilviin niin
ja minulle lausuit sä vain näkemiin.
Luin silti katseestas jotakin muuta -
ja katsoin tarkemmin punaista suuta!
Sinuun hurjasti ihastuin.

Kiihkon salatun rakkauden heti näin
miksi tulikin  mieleeni niin yllättäin?
Mä mietinkin alati nyt kuumeisesti,
mikä salatun onnemme edes esti?
En hillitä kiihkoa voi!

"Oi Kurpitsa, oi Kurpitsa,
sä Kurpitsani mun.
En odottaa mä kauemmin
voi ihanuuttas sun."

Sä tulit illalla luokseni yksin kun  jäin,
hiipien  suojassa  syyshämäräin.
Ovi lukkoon tiukasti narahtain kääntyy,
reisi kiihkeä reittä vasten jo vääntyy.
Niin ihana Kurpitsa mun...

Lukko rapsahtaa uudelleen nyt yllättäin!
Minä keskelle tupaani seisomaan jäin.
On ylläni kalsarit ainoastaan
vaimon edessä, mitäpä nyt sanotaan?
Että Kurpitsa kylässä on?!?

Vaikka koetankin  tarkasti sen selittää,
ei vaimoni mitenkään voi  ymmärtää.
Miksi  Kurpitsaa eessäni kääntelin,
minä oudosti vaimolle vain ääntelin.
Vieläkin mua nolottaa.

Mutta Kurpitsaa silti mä niin haluan,
yksin harmissain muistoaan nyt kaluan.
Kunhan vaimoni  reissuillaan taasen on siellä,
niin vannon, ei kalsarit enää oo tiellä.
On Kurpitsa kylässä taas.

"Oi Kurpitsa...."

30.11.1994 anja

Tämän poljento ei stämmää, mutta tositarinoita pitää merkitä muistiin, hih.