Sinikelloja poimin mä sulle,
soida kimppuni valssia vois!
Vielä hunnuksi, kuin morsiolle
valkomatarat hulmua tois.
Sinä muistathan häävalssin kerran,
käsivarsillas liidellä sain!
Enää tunteita jäänyt sen verran,
viivyt luonani hetkisen vain.
Valssi tää, hiljainen
keinunta sinikellojen
muiston rakkaan
voimaksi pakkaan,
tietä kun käyn yksinäin.
Sidon kimppuuni kaiken sen riemun
jota kanssasi kokea sain.
Eron tuska on virta, mi vie mun
yhä kauemmaks sinusta vain.
Sinä muistathan rakkauden silloin -
ensisuudelman, kiihkon se toi.
Kaikki tuo on vain muistona illoin
unelmissaan vain elää sen voi.
Kuitenkaan sua en vois
luovuttaa millään pois
vaikka tiedän
tuulien vievän
kumpaakin taas eteenpäin.
9.7.1993 anja
Vanhaa tarinaa...silloin joskus yritetty saada valssin poljentoon sanoiksi.
Ihania peurankelloja, ja hieno runo!<3
VastaaPoistaKiitos Anja, hyvää viikonloppua.<3333
Kiitos Aili!
VastaaPoista