Katson ulos ikkunasta:
auringon säteet lävistävät
männyn oksiin tarttuneet
pienet vesipisarat tehden niistä
hohtavia timantteja,
jotka auringon lämpö pudottaa
yhden kerrallaan alas maahan.
Muutama päivä sitten sataneen
pakkaslumen pinnalla
sädehtivät tuhannet, tuhannet
pienet timantit.
Siirtäisin ne sormukseeni,
jos kestäisivät lapasen
lämpöä sulamatta vesipisaroiksi.
Nautin helmikuun valoisista,
pidentyneitä päivistä.
Timanteista hangella ja
mäntyjen oksistossa.
Nautin jäniksen jäljestä puutarhan
aitovieressä, sinitiaisesta lintulaudalla
ja kevään odotuksesta...
auringon säteet lävistävät
männyn oksiin tarttuneet
pienet vesipisarat tehden niistä
hohtavia timantteja,
jotka auringon lämpö pudottaa
yhden kerrallaan alas maahan.
Muutama päivä sitten sataneen
pakkaslumen pinnalla
sädehtivät tuhannet, tuhannet
pienet timantit.
Siirtäisin ne sormukseeni,
jos kestäisivät lapasen
lämpöä sulamatta vesipisaroiksi.
Nautin helmikuun valoisista,
pidentyneitä päivistä.
Timanteista hangella ja
mäntyjen oksistossa.
Nautin jäniksen jäljestä puutarhan
aitovieressä, sinitiaisesta lintulaudalla
ja kevään odotuksesta...
Kaunis, positiivinen ja toivoa antava runo. Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin. Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.
VastaaPoistaKiva jos pidit runosta. Tervetuloa lukijaksi. Toivon että viihdyt. Olen piipahtanut blogissasi ja varmaan tulen toistekin kurkkimaan ja kentis lukijaksikin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista