Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

AJATUKSIA...

Kuuletko koivujen puhuvan?
Huomaatko, miten viesti kulkee tuulen mukana,
siirtyy latvuksesta latvukseen?

Vieriikö kaikki, mitä sanomme 
huhuina ihmiseltä ihmiselle?
Pitäisi varoa mustamaalaamista...


















Lahja. Mieluinen. Yllättävä.
Tavanomaisesta jää hailakka jälkimaku.
Silti kohteliasta olla kiitollinen.
Muuten saattaa olla lahjaton...















Syksyn kuuraiseen maahan jäätyneet
keltaiset hevoskastanjan lehdet
kahisevat askelteni alla.
Samanlaista kahinaa ovat
lapsuudesta nousevat muistot.
Oman isän ikävää.



4 kommenttia:

  1. Kiitos tästä ihanasta runosta, Anja!
    Monia ajatuksia sydämesi pohjalla kaihertamassa.<33333

    VastaaPoista
  2. Löysin sattumalta nämä hajanaiset kirjaamani ajatukset eilisen kirjoituskurssin kansiosta. Hih. <33333

    VastaaPoista
  3. kirkkaita ajatuksia ja herättää lukijassakin tunteita, etten vain ole mustamaalannut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava jos herätti tunteita. Kukapa meistä nyt mustamaalaisi?!?...

      Poista