Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

perjantai 6. heinäkuuta 2012

MÖKKIAAMUJA

Eipä kauhun rima eteen
nouse, aamulla kun veteen
laiturilta askellan, 
uskallan ja pulahdan.


Simo vahtii laiturilla:
onko mamman hyvä olla
vaikka vettä kaulaan saakka.
Simolla lie huolten taakka.


Älä pelkää, koira pieni!
Itse valitsin tään tieni,
reippautta päivään saan.
Uimaan tahdon uudestaan.
Mökillä on hyvä olla
sateella ja auringolla.
Sielu lepää, rauhoittuu.
Unhoon jää näin kaikki muu...

8 kommenttia:

  1. ...ja simokin on jo rauhoittunut.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sen nyt ottaa, pakon edessä ja kaulapannassa. Mutta aina on kytö tyttölöihin...

      Poista
  2. mukaan tempaiseva RUNO.. Simo on hyvin terhakkaan näköinen, varmasti paras kaveri

    VastaaPoista
  3. Oikein oivalsit Aikatherine, Simo on paras!

    VastaaPoista
  4. Anjalle ja Simolle on tunnustus sivulla Varjojen saari , otsikkolla Tunnustus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikatherine, vasta nyt kurkkasin tänne ja käyn nappaamassa tunnustuksen. Kiitos!

      Poista