Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

perjantai 17. helmikuuta 2012

HELKY HELMIKUU

Tänään kuljen luonnossa lumoutuen;
näen lunta oksilla koivujen,
ja vihreät kuuset myöskin saa
vitivalkoista peittoa kannattaa.

On talvinen aamu, on helmikuu,
 metsän taakse on painunut täysikuu
mi valojuovina loisti hangella yön
pitkän pimeyteen, kanssa tähtien vyön.

Kuljen aivan hiljaa, ja lumoutuen
nyt aistin luonnon, sen kauneuden.
Ja lumen alla tiedän mä kukkamaan,
on levossa kevääseen tulevaan.

Nautin valosta auringon, ihaillen
miten tuhannet timantit hohtaen
hangen pinnalla auringon säteistä saa
tuhat tuiketta, kaunis on valkoinen maa.

Kuuluu oksalta titi-tyy ensimmäinen!
Siihen toinen jo vastaa kujertaen.
Pian metsässä monta on laulajaa,
ja tiedän, ne kevättä ennustaa!

11 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat täydentävät hienoa runoa! Kiitos Anja tästä!

    VastaaPoista
  2. Oikein onnistunut kokonaisuus, kuvat ja runo;DD

    Kiitos Anja näistä, ja hyvää viikonloppua sinulle.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit! Samoin sinulle mukavaa viikonvaihdetta.

      Poista
  3. Kaunisra katsottavaa ja luettavaa.

    Rakas ystäväni, sinä osaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Ilahduttaa kovin. Vielä minä olen oppiasteella näissä runoissa.

      Poista
  4. olet kulkenut hyvin intensiivisesti, tosi kauniisti kirjoitettu runo.. kevään talvinen. ja upeat kuvat

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Rivejäsi lukien, esitykseen eläytyen koin taas uuden kevään tenhon. Taas uutta uskallusta sain päiviini.Kiitos Anja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SinikkaHelena! Ihanaa, jos säkeeni saivat sinut kokemaan ja uskaltamaan.

      Poista