Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

SYNTYMÄPÄIVÄTERVEHDYS YSTÄVÄLLE

Inkeri-ystävämme täytti tänään 85 vuotta. Piipahdimme onnittelukäynnillä kera ruusukimpun. Korttiin rustasin:




ELÄMÄSSÄ PALJON TAIKAA,
ILONAURUT, LAULUT RAIKAA.
EIKÄ TUNNU ELON TIELLÄ
INKERILLÄ IKÄ VIELÄ.
NUORUUS VAIKKA JÄÄNYT ON,
IKINUORI, VERRATON
INKERI TÄÄ KERIMÄEN.
PORVOOLAINEN.  YLLÄTTÄEN
TASAVUOSIA NYT TÄYTTÄÄ,
TYTÖNHUPAKOLTA NÄYTTÄÄ.
LÄMPIMÄT ONNITTELUT SANKARILLE.


Kahvipöytä oli koreana ja sankari iloisena vaikka takana jo päivän vieraiden virta. Vaan vieläpä virtaa riitti. Mieleenjäävä hetki. Olisinpa itse yhtä pirtsakka tuossa iässä, jos sen rajapyykin saavutankaan. 

4 kommenttia:

  1. Varmasti Inkeri-ystäväsi ilostui runosta ja onnitteluistasi<3

    Mukavaa loppuviikkoa sinulle, Anja-Regina<3

    VastaaPoista
  2. Aili-mummo; tämä sankari on todella reipas ja energinen kasivitonen. Oli kiva käydä häntä onnittelemassa.
    Myös sinulle mukavia viikonloppuja.

    VastaaPoista
  3. Hei Anja.
    Kivan runon olet kirjoittanut Inkeri ystävällesi.
    Paljon onnea hänelle.

    Kaikkea hyvää sinulle toivottelen ja voimia syksyyn.

    VastaaPoista
  4. eila; kiitos! Samoin sinulle kaikkea hyvää syksyyn.

    VastaaPoista