SATEEN SATTUESSA - SIIS JATKUESSA

Kesä menee samaa rataa:
aina sataa. Aina sataa!
Eipä ole häntää, päätä,
koko ajan samaa säätä.

Mistä, mistä vettä riittää?
Ensin kaikki kasvit kiittää,
sitten lätäköissä uivat,
tahtoisivat jalat kuivat.

Vihreä on kyllä maa,
tuskin uimaan uskaltaa
kylmään veteen meistä kukaan,
Simokaan ei tule mukaan
katselemaan laiturilta,
olkoon aamu taikka ilta.

Kuikat huutaa: kesä, kesä!
Saaressa on niiden pesä.
Tinttipari pönttöön pesi,
rantamännyn alla vesi
avoimena lainehtii.
Tinttiäidin tshii ja tshii
kuuluu pesäpöntön luota.

Eikä tinttilapset vuota
turhaan ruokaa kovin pitkään.
Eikö niille riitä mitkään,
muurahaiset, perhoset,
toukat sekä kärpäset.

Lapset huutaa ruokaa, ruokaa!
Tinttipariskunta huokaa:
kokoajan lennätän
ruokaa, minkä ennätän.
Hyttysiä lentäis kyllä
kun ei olis  sade yllä.

Tyyni järvi, märkä maa.
Lämpö  antaa  odottaa.
Mansikoista heikko sato,
viljapelloilla kai kato.
Kestetäänkö ensi kesään
käpertyen omaan pesään?


(Tänään pariin otteeseen aurinko pilkahtanut,
lämpimästi tervehtinyt ja taas peittynyt sadepilviin.
Vaihtelevaista on, mutta parempaa on luvassa - tai sitten ei.
Melkein jo uskonpuute, harmi niiden, joilla on kesäloma juuri nyt)...