Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

MITTUMAARIN TUNNELMISSA

Järven yllä sateenkaari -
aivan kohta mittumaari,
keskikesän juhla oiva.
Haitari on varmaan soiva!
Läpi rannan kiirii soitto
kunnes alkaa aamunkoitto
vaikka onkin yötön yö.
Hyttyset ne meitä syö...




















Kokkotulet leiskuaa, 
savu taivoon kohoaa,
levittäytyy ylle veen.
Taikoja jos vielä teen,
saatan nähdä kullan oman -
sekä Simon, verrattoman
tietä vastaan tepsuttavan,
iloisena haukahtavan.






















Mittumaari, suven juhlaa,
luonto kauneintansa tuhlaa
iloksemme, jos vain mieli
kumartua puoleen maan.
Huomaatko nää lemmikit,
liljankukat, orvokit?
Kiitosta saa laulaa kieli,
juhannusta juhlitaan!






















Olkoon juhannusjuhla iloa tulvillaan.


Vitsit kun jäi ison rivivälit, mutta niinhän sitä pitää välimatkaa olla juhannusliikenteessäkin....

8 kommenttia:

  1. Romanttinen tunnelma tuossa kauniissa runossasi;))

    Oikein kaunista, sateetonta ja ihanaa juhannusta sinulle ja perheellesi, sekä tietenkin Simo Sallinpoika Hurtalle.<333

    VastaaPoista
  2. Kiitos myöskin täältä! Kaunista Mittumaaria hienoissa maisemissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mittumaari oli ihana viettää taas niemen nokassa!

      Poista
  3. tämähän oli hauska yhdistelmä.. hyvää juhannusta !
    jos on intoa tarttua luovaan kirjoittamiseen, voit tutustua tekstiin Varjojen saari , pieniä sanoja sivulla. lue, mieti ja päätä tahdotko osallistua tarinan jatkoon.. ei oo pakko jos ei taho;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikatherina, kiitos, käynpä kurkistamassa, josko osaisin...

      Poista