Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

OODI















Jos kävelet sateessa vierellä mun, niin uskallan kauemmas mennä.
Enkä pelkää, että mä vilustun, enkä pyrstöllenikään lennä!
Pidä  käsikädessä minut niin, etten sinusta kauaksi kulje,
Olen varjosi alla ja lähelläs,  eikä  toiset mua syliinsä sulje.

Jos kävelet sateessa vierellä mun, en kastu, vaan ilossa matkaan.
Ole tukena, turvana kerallain, niin on helpompi taivalta jatkaa.
Pidä tiukasti otteessas elämääni, sen kokonaan sinulle annan,
tuon eteesi kaikkeni, aarteeni, ne yksin sinulle kannan.

Jospa elämän kanssasi jakaa saan, en luovuta sinusta  koskaan.
Pidän huolta sinusta päivittäin,  me emme uppoa loskaan.
Me potkimme roskat tieltämme pois, kun kuljemme polkua kaksin,
ja ellemme jaksakaan  taivaltaa, voimme ottaa yhteisen taksin!!! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti