Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

torstai 3. helmikuuta 2011

JOULUN MUISTOJA













Lämmitys saunan on tarkkaa puuhaa.
Aikaa se vie, mutta pukkikin luuhaa;
eikä se ehdi aikaisin meille,
eksyy poloinen pimeille teille.
Saunaan aattona, ilman muuta!
Lisäiles, pappa,  taas uuniin puuta!
No koivua, tietty. Ei riuku nyt riitä,
täytyyhän syntyä löylyä siitä.

Tervaisen tontun lauteilta siirrän,
naamaansa sormella sydämen piirrän.
Ammennan kauhalla löylyksi vettä,
paljon ei tarvitse viskata,  että
saunassa lämpö jo alkaa riittää.
Hyvät on löylyt, pappakin kiittää
ja kiipeää lauteille löylyyn somaan,
pienen saunamme verrattomaan.

Ihanaa löylyjen lämmössä loikoa;
käsiä nostella,  nilkkojaan oikoa.
Simo myös lauteilla kyljellään makaa!
Löylynheittäjän käsi on vakaa,
kiuas saa sihinää kivistään sylkeä.
Mepä vain lauteilla käännetään kylkeä!
Simolla saunasta pois on jo mieli;
merkkinä läähätys, punainen kieli.

Kotoisen kylvyn jälkeen on aika
tarkistaa jouluinen lahjojen taika:
kurkistan salaa kuusen alle;
siellä on lahjat ja Simolle nalle.
Jouluaattona mieli on hellä.
Onni ja rauha vain sydämellä;
poissa on kiire ja arkinen työ.
Aivan kohta on jouluyö.

2 kommenttia:

  1. Jopahan oli lepponen ja lämmin joulutunnelma.Oi Simo onnenpoika kun saapi jakaa kaikki tunnelmat kanssanne.

    VastaaPoista
  2. Simo on kyllä mukana niin hyvässä kuin pahassakin. Tänään karkasi kuistilta lintulaudan luo ja siitä metsään, lunta minulle yli polven, päällä vain yöpaita ja saappaat, varret täynnä lunta! Sellainen poika!

    VastaaPoista