Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

MARRASKUU

Marraskuu -
ja kohta jo joulu.

Maa vailla lumipeitettä,
vain sateen liottamat
koivunlehdet
ja männynneulaset
lätäköisellä polulla.

Aamu valkenee verkkaan,
pimeys poistuu viivytellen.

Kaipaan kohmeisten lehtien
kahinaa lenkkipolulleni..
Kaipaan vitivalkoista lunta
peittämään puolukkamättäitä.
Kaipaan, vaikka en tiedä,
onko se jätettyä vai tulevaa.
















Huomaan uusia hennonvihreitä
lehtiä mustikanvarvuissa!
Tokko tiesivät, tulee kylmyys,
lunta,  paukkupakkasia.
Miksi avata silmunsa talveen,
sillä  kevääseen on vielä aikaa.

Polun varren uljaat saniaiset
ovat  taittuneet maata vasten.
Kaarelle, suojaksi sammaleesta
nousevalle suppilovahverolle.

Kahlaan kaakaonruskeassa
ruohikossa ja väistelen
vesilätäköitä.
Marraskuu -
ja kohta on joulu.