Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

perjantai 28. lokakuuta 2011

SYKSYINEN METSÄ


Metsä tuoksahtaa kallion reunassa vieläkin kesältä,
vaikka yöpakkasen kohmettamat poronjäkäläpallerot
rusahtelevat aamuvarhaisella askelteni alla.


Tuulen lähes alastomaksi puhaltamassa koivussa
parvi urpiaisia;  helisevät kuin tuhannet tiu´ut.
Kauempaa kuuluu punatulkkujen vihellys,
pian siirtyvät pihapiiriin, auringonkukan siemenille.
Maaruskan värittämä luonto hehkuu vielä hetken ja
kallioseinämän on rahkasammaleen alta juokseva
sadevesi värjännyt punaisenruskeaksi.
Yli lentävä naakkaparvi tuo mieleeni elokuvan Linnut.


Aurinko lämmittää. Vielä nousee kuusikon sammalikosta
suppilovahveroita,  ryppyreunaisia kuin Punahilkan 
mummon yömyssyt. 


Polku on kosteiden keltalehtien 
peittämä. Lämmön norjistama kiiltäväkuorinen sinimusta
sitisontiainen pyrkii eteenpäin haavanlehtien seassa.
Kaipaako sekin vielä kesään? Minä kaipaan jo lunta.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

SYNTYMÄPÄIVÄTERVEHDYS YSTÄVÄLLE

Inkeri-ystävämme täytti tänään 85 vuotta. Piipahdimme onnittelukäynnillä kera ruusukimpun. Korttiin rustasin:




ELÄMÄSSÄ PALJON TAIKAA,
ILONAURUT, LAULUT RAIKAA.
EIKÄ TUNNU ELON TIELLÄ
INKERILLÄ IKÄ VIELÄ.
NUORUUS VAIKKA JÄÄNYT ON,
IKINUORI, VERRATON
INKERI TÄÄ KERIMÄEN.
PORVOOLAINEN.  YLLÄTTÄEN
TASAVUOSIA NYT TÄYTTÄÄ,
TYTÖNHUPAKOLTA NÄYTTÄÄ.
LÄMPIMÄT ONNITTELUT SANKARILLE.


Kahvipöytä oli koreana ja sankari iloisena vaikka takana jo päivän vieraiden virta. Vaan vieläpä virtaa riitti. Mieleenjäävä hetki. Olisinpa itse yhtä pirtsakka tuossa iässä, jos sen rajapyykin saavutankaan.