Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

torstai 28. kesäkuuta 2012

SIITÄKÖ PUHE, MISTÄ PUUTE?!?

Joko mittumaarista ohi on
kesä, kohti syksyäkö jo mennään?
Kun sataa, ja maisema lohduton
ja märkänä käyskennellään
pihan polkuja, ylitse nurmikon,
alle omenapuiden kun suunta on.


Jo näkyvät raakileet omenapuun,
myös luumujen, kirsikoiden.
Ja puolessa välissä ensi kuun
sato kypsyy myös mansikoiden.
Pian säilötään satoa kiireenvilkkaa!
Ei hukkaan päästetä pientäkään tilkkaa.


Voi olisin vieläkin pitänyt kesää - 
tokko lämpöä tarpeeksi lienyt.
On linnuilla yhäkin monta pesää
jonne emot on nokassaan vienyt
vielä ruokaa kasvuksi poikasten.
Täytyy lentoon ehtiä kaikkien...


Eipä huolta, kypsykööt marjat ja muut,
pian lapsilla mustikan mustina suut!
Ja maistavat mansikat makeat,  niin, 
ne ennen maidossa uitettiin - ja
mansikkamaitoa parempaa en
minä vieläkään tiedä - tai valehtelen!


On suukkoset makeinta maailmassa!
Tai olivat ennenvanhaan..
Nääs vuodet jo elämän tuoksinassa 
arki allensa tallasi santaan. 
Maun suukkojen haalisti, niinkuin muunkin
romantiikan ja herkkyyden hetket.
Ja kuivatti hersyvän hellyyden puunkin,
vei rakkauden salaiset retket.


Jälkipuhe:
(No ei se nyt ihan niinkään ole, vanha rakkaus ei ruostu,
ja jos välillä patinaa pintaansa saa,  niin sitä kun hiukkasen
rapsuttaa, niin löytyy hehkua pinnan alta. Ei taida löytyä maailmalta tän parempaa elämää mitä on tässä. On turhaa valitus elämässä; täyttä vauhtia kohti tulevaa voi vanhakin varmasti ponnistaa...)







tiistai 19. kesäkuuta 2012

MITTUMAARIN TUNNELMISSA

Järven yllä sateenkaari -
aivan kohta mittumaari,
keskikesän juhla oiva.
Haitari on varmaan soiva!
Läpi rannan kiirii soitto
kunnes alkaa aamunkoitto
vaikka onkin yötön yö.
Hyttyset ne meitä syö...




















Kokkotulet leiskuaa, 
savu taivoon kohoaa,
levittäytyy ylle veen.
Taikoja jos vielä teen,
saatan nähdä kullan oman -
sekä Simon, verrattoman
tietä vastaan tepsuttavan,
iloisena haukahtavan.






















Mittumaari, suven juhlaa,
luonto kauneintansa tuhlaa
iloksemme, jos vain mieli
kumartua puoleen maan.
Huomaatko nää lemmikit,
liljankukat, orvokit?
Kiitosta saa laulaa kieli,
juhannusta juhlitaan!






















Olkoon juhannusjuhla iloa tulvillaan.


Vitsit kun jäi ison rivivälit, mutta niinhän sitä pitää välimatkaa olla juhannusliikenteessäkin....

maanantai 11. kesäkuuta 2012

HARMITONTA MIELIHARMIA

Voi että mä mieleni pahoitan
joka ainut kerta kun päätän,
että netissä ostokset rahoitan
ja visa-kortilla säädän.
Kuvatallenustilaa lisää ostaa,
vaan nettipä minulle aina kostaa -
ja väittää, että jo huijata tahdon.
Tai ei ole tilillä katetta!


Minä pankkiin soitin ja murhetta itkin
ja valitin Nordeaan lankoja pitkin.
Siellä naurahti tyttö ja tarkisti tilin,
sanoi, päivitä ihmeessä rastia mihin
antaa oikeudet nettikauppaan.
Minä neuvosta vaarin otin heti
ja alkoi pelittää mummin netit
ja löytyä lisää tallennustilaa.


Sitä tyhmyydellään hommia pilaa,
kun ei riittävän tarkasti katsoa muista
eri valikkoruutuja. Pikkuruista
tarkkuutta vaativat nettiostot
ja kortille kate löytyi kyllä.
On tilaa kuvien siirtelyllä....


Ja mummelin tyytyväinen olo;
taas opittiin verkkopankista kolo
josta nettiostoja ohjata voi.
Taas kerran viisastuin. Oijoijoi!
Ja vaikkei nää kuvat tekstiini passaa,
niin mummo tää tallennustilaansa hassaa...