Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

maanantai 15. elokuuta 2011

ELOKUU

Elokuun viileys hiipii hiljaa
ja jättää taksensa kesän.
Pelloilta niitetään kypsää viljaa,
on lintuset jättäneet pesän.
Vaan raikkaus päivien ilo on -
sato syksyinen runsas ja verraton.


















Saa iltaisin katsella siltaa kuun,
nähdä ohi lipuvan  joutsenen.
Tai vaipua hämärän haaveiluun,
ehkä kuunnella huutoa kurkien!
On vesi järven taas viileää,
ei haittaa, uiminen virkistää!















Metsä syksyinen kutsuu ihmisen
korin ottamaan aina mukaan.
Sieltä satoa löytää jokainen
tyhjin käsin ei palaja kukaan.
Kantarellit ja mustat torvisienet,
herkkutatit ja haperotkin pienet.

Metsän hiljaisuus mieltäkin rauhoittaa
ja hengitän tuoksujaan syvään.
Hyvä sieluun on rauhaa "nauhoittaa"
ja päästä elämän laatuun hyvään.
Korin täydeltä kotiin satoa kannan -
ja päivän murheiden mennä annan.

Pidän sinusta paljon, elokuu.
Mielinmäärin maistella marjoja saa;
eikä haittaa jos sininen on suu.















Raikkaat aamut, sumu ja kostea maa
Syksyn helposti niistä voi tunnistaa.