Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

tiistai 19. huhtikuuta 2011

KEVÄÄLLE

Rinne täynnä keltaisia kukkasia näin,
leskenlehdet katselevat aurinkoa päin!

Vaikka kylmää vielä maa
kukat ylös kurkottaa
kevätpäivään ilon tuoden,
hyvänmielen meille suoden.

Tervetullut, leskenlehti!
Vihdoin kevät tänne ehti!



tiistai 12. huhtikuuta 2011

MÖKINRAKENTAJAT

Juhannuksena 2010 Korppisen rannalla Saviniemessä.















Nyt ne valmiiks saunan sai! Kylpivätkin, tottakai!
Huomenna, jos särkee pää, - tai jos vähän yskittää -
kiuas uusi kaiken syy. Mutta senkin hyväksyy
istuttuaan lauteet uudet, oman saunan ihanuudet!

Huomenna, jos Luoja suo, värin lattia saa tuo!
Hellan hormi vetää kyllä, pelti auki hellan yllä.
Kunhan pappa seinät sutii telalla myös, ettei hutiin
lennä kallis pinoteksi. Mistäs pappa telan keksi?

Jo kuuluu jostakin narinaa? Siis lopetellaan jo tarinaa,
ei ääneen viitsi lukea tätä, tää tavallista on lätinätä.
Jos silti tahdot tämän lukea, muista ottaa tuolista tukea.
Telkusta jalkapallopeliä, ulkona lämmintä juhannuskeliä!

Uuden saunamökin ensimmäisen saunaillan muistoksi
riimitteli anja-mummi


perjantai 8. huhtikuuta 2011

MURUSEMME















Siristä silmiäsi! Kevät!
                      Näetkö nuo pienet silmut?
                      Aivan aluillaan olevat?
                      Niistä versoo uusi elämä,
                      tulevaisuus, mahdollisuus.

                      Entä pirstaleiksi hajonnut
rakkautemme, pienet muruset?
                      Nekö pitäisi talteen kerätä?
                      Niistäkö yritän rakentaa
yhteisen elämämme jatkon?
                      Mahdoton tehtävä? Niin ovat
                      pieninä rippeinä, palasina
                      tallottu lattian rakoon.

                      Mutta versoohan silmuistakin
                      uudet lehdet ja  kukkiva oksa.
                      Miksi ihmiselle on niin vaikeaa?
Anteeksi antaa. Molemmin puolin.