Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Lähellä, poissa

Unessani, alitajunnan sokkeloista nouset näkyviin.
Päivisin häivähdyksinä, kuin ohimennen, muistelen sinua.
Kuinka voisinkaan unohtaa. Kuinka päästää irti?
Miten  lähtösi tuntuukaan kipeältä sydämessäni,
vielä nyt, vuosien jälkeen. Avoimet haavat.

Ymmärrän, etten ole yksin tämän kaipuuni kanssa.
Muistot, kuin vangittuna siihen kipuun,
jota toivottomuudessani tunsin,
kykenemättömänä  muita lohduttamaan.
Käsivarsia tarvitsevana, anovana, itkevänä.


Etsin sinua vieraista kasvoista. Muistelen piirteitäsi.
Häivähdystä hymystäsi silloin, kun kaikki oli hyvin.
Alakuloa silmistäsi, kun kipuusi ei lievitystä löytynyt.
Tuskaasi, kun vein sinua turhiksi jääneisiin tutkimuksiin.
Iäti kannan sinua mieleni sopukoissa. Loputtomiin.


Ja kuitenkin. Päivien ratas jatkaa pyörimistään,
elämän virta vie eteenpäin. Vuodenajat vaihtuu.
Silti lunta ei sada kipeän muiston päälle, siitä ei nouse
keväisin valkovuokkojen puhdas, hohtava kukkameri.
Sammalmatto voi peittää alleen, mutta ei anna unohtaa.






keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

OODI















Jos kävelet sateessa vierellä mun, niin uskallan kauemmas mennä.
Enkä pelkää, että mä vilustun, enkä pyrstöllenikään lennä!
Pidä  käsikädessä minut niin, etten sinusta kauaksi kulje,
Olen varjosi alla ja lähelläs,  eikä  toiset mua syliinsä sulje.

Jos kävelet sateessa vierellä mun, en kastu, vaan ilossa matkaan.
Ole tukena, turvana kerallain, niin on helpompi taivalta jatkaa.
Pidä tiukasti otteessas elämääni, sen kokonaan sinulle annan,
tuon eteesi kaikkeni, aarteeni, ne yksin sinulle kannan.

Jospa elämän kanssasi jakaa saan, en luovuta sinusta  koskaan.
Pidän huolta sinusta päivittäin,  me emme uppoa loskaan.
Me potkimme roskat tieltämme pois, kun kuljemme polkua kaksin,
ja ellemme jaksakaan  taivaltaa, voimme ottaa yhteisen taksin!!! 

perjantai 4. maaliskuuta 2011

HANURIRISTEILY















Edessä on meillä matka,
matka pieni ja mukava
haitareita kuuntelemaan 
kilpailuja katsastamaan.

Pitkin maata matkustajat
saapuvat Turun satamaan
noustaksensa nopeasti
samaan laivaan lastautumaan
laivan kannelle kavuten
merelle mekastelemaan
kilpailuja katsomahan
seuraamaan sulosävelet.

Siell on haitarit hajalla
laivan laajoilla aloilla:
soitto kiirii niin somasti,
kilpailevat keskenänsä
hopeisesta haitarista
kurtusta kultahäkistä.

Tanssittavat taitavasti
viisut, viehkeimmät sävelet
sormillansa soudattavat
sorealla soitollansa
meille toisille iloksi.

Soittavat semifinaalin
keskikesän koitoksihin
Ikaalisten ilopitoihin
missä taidot punnitahan
mestariksi merkitähän
paras heistä palkinnolla
harmonikoista hopeisen
kultaisista kaikkein kuuluin.

Ilo on itse mukana olla
seurata semifinaalit
seurassa samansukuisten
harmonikan harrastajain.


















Jamit jatkuvat iloiset,
kansa kulkee käytävillä,
nostaa kaulaansa koholle
kajauttaa kauniit laulut.
Mukana on monet miehet
kurtut kauniit kainalossa
laulannassa laatuisassa
soitossa surusävyssä.