SYKSYINEN METSÄ

Metsä tuoksahtaa kallion reunassa vieläkin kesältä,
vaikka yöpakkasen kohmettamat poronjäkäläpallerot
rusahtelevat aamuvarhaisella askelteni alla.

Tuulen lähes alastomaksi puhaltamassa koivussa
parvi urpiaisia;  helisevät kuin tuhannet tiu´ut.
Kauempaa kuuluu punatulkkujen vihellys,
pian siirtyvät pihapiiriin, auringonkukan siemenille.

Maaruskan värittämä luonto hehkuu vielä hetken ja
kallioseinämän on rahkasammaleen alta juokseva
sadevesi värjännyt punaisenruskeaksi.
Yli lentävä naakkaparvi tuo mieleeni elokuvan Linnut.

Aurinko lämmittää. Vielä nousee kuusikon sammalikosta
suppilovahveroita,  ryppyreunaisia kuin Punahilkan 
mummon yömyssyt. 

Polku on kosteiden keltalehtien 
peittämä. Lämmön norjistama kiiltäväkuorinen sinimusta
sitisontiainen pyrkii eteenpäin haavanlehtien seassa.
Kaipaako sekin vielä kesään? Minä kaipaan jo lunta.

SYNTYMÄPÄIVÄTERVEHDYS YSTÄVÄLLE

Inkeri-ystävämme täytti tänään 85 vuotta. Piipahdimme onnittelukäynnillä kera ruusukimpun. Korttiin rustasin:

ELÄMÄSSÄ PALJON TAIKAA,
ILONAURUT, LAULUT RAIKAA.
EIKÄ TUNNU ELON TIELLÄ
INKERILLÄ IKÄ VIELÄ.
NUORUUS VAIKKA JÄÄNYT ON,
IKINUORI, VERRATON
INKERI TÄÄ KERIMÄEN.
PORVOOLAINEN.  YLLÄTTÄEN
TASAVUOSIA NYT TÄYTTÄÄ,
TYTÖNHUPAKOLTA NÄYTTÄÄ.
LÄMPIMÄT ONNITTELUT SANKARILLE.


Kahvipöytä oli koreana ja sankari iloisena vaikka takana jo päivän vieraiden virta. Vaan vieläpä virtaa riitti. Mieleenjäävä hetki. Olisinpa itse yhtä pirtsakka tuossa iässä, jos sen rajapyykin saavutankaan. 

SATEISEN AAMUN LÄTINÄRUNO

Hiljainen on talo, aamun valju valo
jostain lankeaa.
Hereillä, vaan kankeaa on ylösnousu nyt!
Enkä edes liene enää yhtään väsynyt.


Uuteen päivään silti on ponnistus tää mahdoton.
Kierähdän ja nostan kaulaa. Tänään täytyy jälleen laulaa
vanhaa virttä, vaikerrusta. 
Kunhan ei vaan mieli musta pilaa päivää kokonaan.
Kahvipannu kiehumaan!


Liikkeelle kun päästy on, kahvin tuoksu verraton
sieraimiini leijuu heti. Tuulettukoon vielä peti
hetken aikaa mullinmallin.
Keittiöstä otan pallin alleni ja kahvit juon.
Nautintoni juoman tuon mielen nostaa taivaisiin.
Ei kun päivän haasteisiin!


Ikäkö se alkaa painaa? Eihän toki, enhän vainaa
ole vielä pitkään aikaan. Uskon olemisen taikaan,
tarpeellinen moneen työhön, kunhan en jää tummaan yöhön
unten hulluun maailmaan. Kengät jalkaa sukkelaan.
Koira pieni ulos anoo, "mennään heti" mamma sanoo.
Reipas lenkki aamutuimaan, vielä ehtii lampeen uimaan.
Elämä on ihanaa. Se vain pitää oivaltaa!

Reippaasti kun vielä kampeen itseäni pihalampeen,
sieltä voimaa päivään tähän ammennan ees ihan vähän.
Jälleen jaksan mitä vaikka. Kivuton on joka paikka.
Kankeus ja kolotukset, poissa jäykkyys, hidastukset.
Kunhan vielä talvi saa, avantoon,  oi ihanaa!


(viis riimeistä tai poljennosta, kunhan laskettelin kuin Väinämöinen ikään laulellen vesiä...HIH)

SIELUNMAISEMA

Miten kesän jälkeen syksyinen sää
voi joka kerta vain yllättää!
Vaikka mieli ois kesän lämpöä täynnä.

Kun tuuli ulvoo ja taivuttaa puita,
kun jääriite kahlitsee lahtien suita
on mielessäs kaipuuta lämpöön kesän!

Myös lintuset jättivät tyhjäksi pesän
ja lensivät kohti lämpimää maata.
Et itsekään jäädä sä kesään saata
vaan kuuntelet sadetta, tempoa tuulen.
Olet onnellinen, ainakin luulen!

Syksyn lapselle varmasti tuttu on myrsky,
tuo kohina tuulen ja aaltojen hyrsky.
Kun katselet rannalta järvelle päin
niin äkkiä huomaatkin yllättäin
miten kaunis on sielusi maisema tää.

Luonnonkauneus voi yllättää.
Kunhan vaiti kuuntelet luontoa tässä,
et  viihdy kaupungin hälinässä,
vaan aina kun tilaisuus myöden antaa,
sä ajelet kohti lapsuuden rantaa...

Sielunmaisemaas, missä jo odottaa
lämmin sauna ja lapsuuden marjamaa.
Siitä nautit, se ainutkertaista on!


Siksi kaipuusi sinne on pohjaton...

ELOKUU

Elokuun viileys hiipii hiljaa
ja jättää taksensa kesän.
Pelloilta niitetään kypsää viljaa,
on lintuset jättäneet pesän.
Vaan raikkaus päivien ilo on -
sato syksyinen runsas ja verraton.

Saa iltaisin katsella siltaa kuun,
nähdä ohi lipuvan  joutsenen.
Tai vaipua hämärän haaveiluun,
ehkä kuunnella huutoa kurkien!
On vesi järven taas viileää,
ei haittaa, uiminen virkistää!

Metsä syksyinen kutsuu ihmisen
korin ottamaan aina mukaan.
Sieltä satoa löytää jokainen
tyhjin käsin ei palaja kukaan.
Kantarellit ja mustat torvisienet,
herkkutatit ja haperotkin pienet.

Metsän hiljaisuus mieltäkin rauhoittaa
ja hengitän tuoksujaan syvään.
Hyvä sieluun on rauhaa "nauhoittaa"
ja päästä elämän laatuun hyvään.
Korin täydeltä kotiin satoa kannan -
ja päivän murheiden mennä annan.

Pidän sinusta paljon, elokuu.
Mielinmäärin maistella marjoja saa;
eikä haittaa jos sininen on suu.

Raikkaat aamut, sumu ja kostea maa
Syksyn helposti niistä voi tunnistaa.

LÄHDEN

Minä lähden.

Jätän taakseni kaiken entisen.

Näitä huolia, murheita tahdo en

enää reppuuni painoksi uuteen.

Tahdon tarttua mahdollisuuteen.

On menneessä kuitenkin ollut hyvää;

paiste auringon, montakin kultajyvää

olen poiminut matkalla varrelta tien.

Ne kaikki nyt mukana uuteen vien.

Ne antoivat kasvuuni voiman.

Ja ystävät, sydämen pohjalla asti

ootte tallessa kaikki, ja riemukkaasti

mä muistelen, kaipaankin jokaista teitä!

Ei maailma koskaan erota meitä.

Sen aidosti lupaan.

Kun aikani tutustun  maailmaan,

voin palata jälleen tänne.

Ja ehkäpä silloin jälleen saan

nähdä pilkettä silmissänne.

Tiedän,  me kaipasimme.

SATAKIELI

Kuuletko laulun taas  satakielen?

Helkyntä nostaa apean mielen

syvistä vesistä iloon,  pintaan.

Mitenkä kaipaus nousikaan rintaan?

Me kesäisen hämärän illan myötä

kun kahden kuljimme kohti yötä.

Se oli silloin. Jo mennyttä aikaa.

Ei enää arjessa muisteta taikaa,

ei kuulaita iltoja, tunnetta somaa

mi rintaa poltteli, armasta omaa 

kun käsi kädessä saatolle sai

lavatansseista kulkea, totta kai!

Siitä aikaa on; arki vain alleen peitti

ja tuskia, murheita tiellemme heitti.

Kevät kun koittaa ja soi satakieli

sen myötä muistot ja iloinen mieli

saa valtaansa keskellä arkisen työn.

Ja haaveissa, unessa usean yön

voin kulkea lehdossa kesäisen illan.

Ja lintujen laulusta rakennan sillan

takaisin nuoruuden ihanaan aikaan.

Oi satakieli! Veit rakkauden taikaan.

Helky, helky satakieli!

Anna mulle kesämieli.