Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

torstai 9. kesäkuuta 2011

LÄHDEN

















Minä lähden.
Jätän taakseni kaiken entisen.
Näitä huolia, murheita tahdo en
enää reppuuni painoksi uuteen.
Tahdon tarttua mahdollisuuteen.

On menneessä kuitenkin ollut hyvää;
paiste auringon, montakin kultajyvää
olen poiminut matkalla varrelta tien.
Ne kaikki nyt mukana uuteen vien.
Ne antoivat kasvuuni voiman.

Ja ystävät, sydämen pohjalla asti
ootte tallessa kaikki, ja riemukkaasti
mä muistelen, kaipaankin jokaista teitä!
Ei maailma koskaan erota meitä.
Sen aidosti lupaan.

Kun aikani tutustun  maailmaan,
voin palata jälleen tänne.
Ja ehkäpä silloin jälleen saan
nähdä pilkettä silmissänne.
Tiedän,  me kaipasimme.

5 kommenttia:

  1. Voi turkanen, Anja: älä kauaksi mee---.

    Kiittäen runosta ja hyvää viikonloppua sinulle, Anja-Regina<3

    VastaaPoista
  2. Miten kaunista runoutta.
    Kiitos tästä.
    Hyvää Helluntaita.

    VastaaPoista
  3. Kits kommenteista Aili-mummo ja eila. Mukavaa alkanutta viikkoa toivottelen täältä mökkimaisemasta.

    VastaaPoista
  4. tämähän oli kaunis ja toivorikas runo.. lomaile nyt rauhassa eiköhän niin tee moni muukin.. minäkin paastoan mutta pitää välillä vähän vahtia mitä missäkin tapahtuu.. hyvää lomaa ja terveitä päiviä, mie taistelen kipujen kanssa mutta se on jo tuttua

    VastaaPoista
  5. aikatherine, harmi että kivut haittaavat kesäisiä päiviäsi. toivottavasti jatkossa on paremmin.

    VastaaPoista