Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

SIELUNMAISEMA

Miten kesän jälkeen syksyinen sää
voi joka kerta vain yllättää!
Vaikka mieli ois kesän lämpöä täynnä.


Kun tuuli ulvoo ja taivuttaa puita,
kun jääriite kahlitsee lahtien suita
on mielessäs kaipuuta lämpöön kesän!


Myös lintuset jättivät tyhjäksi pesän
ja lensivät kohti lämpimää maata.
Et itsekään jäädä sä kesään saata
vaan kuuntelet sadetta, tempoa tuulen.
Olet onnellinen, ainakin luulen!


Syksyn lapselle varmasti tuttu on myrsky,
tuo kohina tuulen ja aaltojen hyrsky.
Kun katselet rannalta järvelle päin
niin äkkiä huomaatkin yllättäin
miten kaunis on sielusi maisema tää.


Luonnonkauneus voi yllättää.
Kunhan vaiti kuuntelet luontoa tässä,
et  viihdy kaupungin hälinässä,
vaan aina kun tilaisuus myöden antaa,
sä ajelet kohti lapsuuden rantaa...


Sielunmaisemaas, missä jo odottaa
lämmin sauna ja lapsuuden marjamaa.
Siitä nautit, se ainutkertaista on!


Siksi kaipuusi sinne on pohjaton...

6 kommenttia:

  1. Olipa ylistys kesälle ja sielunmaisemalle, Anja-Regina<3

    Kivoja ruiluhetkiä sinulle, ja Simolle hau-hau<3

    VastaaPoista
  2. Kivasti olet riimitellyt syksyisen runon.
    Niin se vaan kesä meni nopsaan.
    Kauniita maisemakuvia.

    Hyvää jatkoa syksyn vaihteleviin säihin.

    VastaaPoista
  3. Sielun maisemasi on niin kaunis ja hienon runosi arvoinen!

    VastaaPoista
  4. Aili-mummo; tää on mulle ihan totta; missä sydän, siellä koti! Simon "mansikkapaikka" myös.

    eila; syksyssä on kyllä oma viehätyksensä viileydestä huolimatta, saati sitten sateesta! Pitää vielä ponkaista laittamaan kesäkoti talvikuntoon.

    Minttuli; se on tämä savolainen maisema, joka saa runosuonen pulputtamaan - joskus tosin epätahtiinkin! Mutta kaunis se on, siellä silmä ja sielu lepää...

    VastaaPoista
  5. tosi näkyy heti.. upea runo ja kuvat.

    mieleeni tuli myös ajatus, haluaisikohan ihminenkin lehahtaa hetkeksi etelän lämpöön.. monet niin tekevätkin.
    sen jälkeen näkee taas kuinka kaunis on oma sielun kotimaa..

    VastaaPoista
  6. aikatherine; kiitos! kiva on välillä lennähtää etelän lämpöön, mutta kyllä kotimaa ja vaihtuvat vuodenajat ovat meille tuttua ja parasta.

    VastaaPoista