Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

maanantai 25. elokuuta 2014

MAANANTAIN RUNONEN

Voi jösses. Löysin tämän runon vuodelta -93. Millaista hunajan valutusta meikäläiseltä on paperille vuotanutkaan. Nyt saa nauraa.


"Sinut saanko, kun maanantai-ilta,
vaikka lyhyen hetken vaan?
Kuinka tuntuvat onnellisilta
pienet tuokiot vain kahdestaan!

Tulet luokseni, aivan kuin salaa,
hiivit luokseni kuutamoon.
Painat suukkosen, kylläpä palaa
sinun huulesi. Luonasi oon.

Huomispäivän en tahtoisi lainkaan
tulla keskelle tunteeni tään.
Liian vähän jää sittenkin aikaa,
aamu jättää pian taas ikävään.

Milloin luonani, rakkahin, voisit
olla kuin yhden illan sä vain?
Mulle suurimman riemun kun toisit,
jos vaan luokseni jäämään sun saan!

kirjoitettu 7.7.1993


4 kommenttia:

  1. tämähän on täynnä tunneta, sen hetken syvin ajatus. ilman riimitystä vapaa ja muokkaamaton tuokio elämän virrassa. minä tykkään runon aitoudesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, itseäni nauratti kun löysin runontekeleeni kahdenkymmenen vuoden takaa. Kai sitä vielä silloin hormoonit hyrräsi...?

      Poista
  2. Aina sattuu ja tapahtuu..;)
    Ps. Eihän tuo vaadi muuta kuin sävelmän ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili. Vois olla liian imelä iskelmäksikin...♥

      Poista