Miksi runoja?

Vuosien varrelta kertyneitä runosia leijuu pikkuisilla lapuilla pitkin huushollia. Iski päähäni ajatus, voisinko ne vähitellen kerätä yhteen ja samaan kansioon. Siis miks ei blogiin? Miks ei! Runo päivässä karkoittaa dementian niinkuin avantouinti flunssan. Ja saattaapa hyvässä lykyssä karkoittaa lukijatkin!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

NIEMESSÄ 11.8.14



Liekö meidän mummi juoni
kun ei syki runosuoni?
Pitäis olla lasi skumppaa
että mieli säkeet pumppaa...

Askel kevyt, helppo käydä,
kirjoitella niitä, näitä
ilman häntää, ilman päätä
päivitellä poutasäätä.

Mustikoita mussutella,
pihamaalla kuljeskella.
Istuskella laiturilla,
nautiskella; hyvä olla.

Kesän jälkeen saapuu syys,
sadepäivät, hämäryys.
Talven tuiskut, pakkassää,
kinokset ja järven jää.

Uuteen valoon, kevääseen
vuodenajat kierrättää.
Kesään, suveen lämpöiseen,
kaikki tää on elämää....




4 kommenttia:

  1. Kyllä se runosuoni yhä sykkii, onnittelut Anjuska;))

    ♥♥

    VastaaPoista
  2. ihana runo, kesäien, kevyt ja niin rytmikäs..

    VastaaPoista